Olen käynyt viimeisen kahden viikon aikana peräti kaksi kertaa Kuopiossa. Eilen olin Fimean avajaisissa ja viime viikolla opiskelijoiden tilaisuudessa yliopistolla Savilahden rannalla.
Molemmilla kerroilla katselin lentokoneen ikkunasta - menin siis epäekologisesti lentämällä - katselin lentokoneen ikkunasta lähestyvää Kuopiota ja mietin sitä miten maaseutumaista kaupungin ympärillä onkaan. Ehkä siksi nämä vierailut saivat minut ajattelemaan aika paljon alueellistamista ja alueiden ja maakuntien syvintä olemusta.
Alueellistaminen liittyy tietysti eilen avajaisiaan pitäneen Fimean eli lääkealan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen toimintaan ja siihen, että kyseiset toiminnot siirrettiin pääkaupungista Kuopioon. Oman toiveeni on se, että Fimeasta tulee hyvä laitos ja uskon että toimintojen viiden vuoden siirtymäaika antaa ihan hyvän mahdollisuuden hyvään lopputulokseen. Fimean johtaja on kuitenkin aika isojen haasteitten edessä hoitaessaan uuden laitoksen johtamistehtäviä Kuopiosta käsin.
Voi olla, että alueellistaminen ja sen uusi tuleminen haastaakin kaikkein eniten valtion työntekijöitä ja niitä ihmisiä, jotka ottavat johtotehtäviä alueellistettavissa laitoksissa. Heidän pitää sopeuttaa henkilökunta uusiin oloihin ja heidän pitää oppia ymmärtämään uutta toimintaympäristöä joka poikkeaa monin tavoin pääkaupungista. Siksi mietinkin siellä Kuopiossa paljon sitä, että politikasta tuttu jalkautuminen ja maakuntiin ihmisten pariin meneminen pitäisi ehkä jollakin tavalla ulottaa laajemminkin valtion virkakuntaan. Silloin matkaaminen ja mahdollinen toimintojen siirtäminen pääkaupunkiseudun ulkopuolellekaan ei ehkä tuntuisi niin pahalta ja vaikealta jos olisi jalkautumisen kautta tullutta ymmärrystä siitä, miltä maailma ja sen haasteet näyttävät Helsingin ulkopuolelta.
Maakunnista tuli vierailuillani mieleen myös se asia, että miksi ihmeessä maakunnat ja niitten ihmiset ajattelevat oman alueensa kehittämistä niin vahvasti oman poteron puolustamisen ja erilaisten asioiden puolesta taistelemisen näkökulmasta. Toki Kuopionkin ulkopuolella oleva harvaanasuttu maaseutu kertoo siitä että puolustamista elinolosuhteitten säilyttämisessä on paljon. Mieleeni tuli silti se, että lopputulos niin pääkaupunkiseudun kuin alueiden kannalta voisi olla paljon parempi, jos maakunnatkin uskaltaisivat ajatella asioita mahdollisuuksien ja uudenluomisen eikä vain vanhasta kiinnipitämisen kautta.
Suvi-Anne Siimes
(Ajankohtainen Ykkönen 3.11.2009 YLE Radio 1)
Savossa lapsuutensa asunut valtion virkamies vastaa
Suurin osa meistä valtion virkamiehistä on myös työn perässä muuttanut maalta pääkaupunkiseudulle. Meille monille myös synnyinseutu on usein kesäisin vierailun kohteena, sieltäpäin on tullut ehkä hankittua mökki tai sukua ainakin tulee käytyä tervehtimässä. Meidänkin 50 hengen osastolla on vain 1 syntyperäinen pääkaupunkiseutulainen. Olemme enemmän maalaisia kuin arvaatkaan. Kannattaa miettiä, miksi me emme halua palata?