Design-tuote on useimmiten koriste-esine, jolla ei ole mitään oikeaa käyttöä. Hinta on pilvissä mutta mitä kuluttaja saa design-tuotteen hinnalla? Suunnittelijan nimen ja statusesineen? Kaikesta turhasta tavarasta ei voi syyttää kiinalaisia, yhtä lailla tunnetut muotoilijat suunnittelevat turhakkeita. Vastaamassa muotoilija, huonekalusuunnittelija Mikko Paakkanen.

Suomalaisesta elokuvasta on tarina kateissa. Kotimainen elokuva on tyypillisimmillään renttumiehen kuvitettu elämäkerta, jossa ryyppyputket ja krapulat seuraavat toinen toistaan. Onko vika draaman kirjoittajissa, ohjaajissa vai koko systeemissä? Toisaalta, sitä mukaa kun elokuvateatterit muuttuvat viihdekeskuksiksi, kehtaako niissä laatuelokuvaa edes esittää? Vastaajana elokuvaohjaaja Lauri Törhönen.

(Ennakkoluuloja YLE Radio 1:ssä maanantaina 20.10.2008 kello 11.40 - 11.55. Lähetyksen jälkeen ohjelma on kuunneltavissa tämän sivun oikean palstan Radiosoitin-ikkunasta.)

Pitääkö Helsingin kirjamessujen ohjelmapäällikkö Tuula Isoniemi kirjalle muistopuheen vai vieläkö hän uskoo kirjan tulevaisuuteen?

Tekniikka tulee ja tappaa, tappaako sähköinen lukualusta nyt kirjan? Kirjojen elinikä lyhenee ja niiden myyntisesonki kestää vain julkaisemisesta ensimmäiseen alennusmyyntiin.

Kirja on nykyisin tuoretuote pilaantumispäivämäärällä vaikka sen pitäisi olla kestokulutustavara.

Toimittajana Liisa Vihmanen.

Mitä mieltä sinä olet? Kuoleeko kirja sähköisten lukukokemusten mukana?

Miksi tarvitaan kuvaa jos teksti voi kertoa kaiken? Eikö sarjakuvapiirtäjä osaa päättää, onko hän kirjailija vai kuvataiteilija? Sarjakuva on lukutaidottaman kirja. Sarjakuvaa ei arvosteta yhtä korkealle kuin muita taiteen lajeja, koska silmissämme vilisee ankkoja, sikoja ja muita puhuvia eläinhahmoja. Ennakkoluuloihin vastaa kuvataiteilija ja sarjakuvapiirtäjä Katja Tukiainen.

Pitääkö dekkariahmatin hävetä kirjallista harrastustaan? Tuleeko dekkareita lukemalla kenties säikyksi, joka hämärällä lenkkipolulla odottaa aina sarjamurhaajan seuraavaa iskua? Dekkarit ovat aikuisten Viisikko-kirjallisuutta, myöntää Suomen Dekkariseuran puheenjohtaja Kirsi Luukkanen. Mutta miksi me lukijat kesästä toiseen nautimme jännityksestä, onnettomuuksista ja pelon kihelmöinnistä?

Ranskalainen kulttuuri on maailman parasta!
- Vai onko? Elämmekö ennemminkin 1800-luvun muistoissa, kun huokailemme ranskalaisen kulttuurielämän puoleen? Impressionistit ja muutama vallankumousen jälkeinen klassikkokirjailija taitavat olla nykyihmiselle sitä tuoreinta ranskalaista kulttuuria, mistä ostaan keskustella. Professori Outi Merisalon mukaan ranskalaisuuden ihailuun liittyy usein aimo annos ihka oikeaa snobismia.

Kirjankustantaminen ON bisnestä, ja on aina ollut sitä, sanoo Ajatuskirjojen kustannuspäällikkö Jan Erola. Bisneksen avulla voidaan sitten luoda kulttuuria.

Miksi on niin vaikea hyväksyä, että myös kulttuurin kentällä toimitaan kaupallisten suunnitelmien varassa? Bestsellereitä ei voi ennustaa, mutta niitä tarvitaan, jotta hyvää kirjallisuutta voitaisiin julkaista. Oudompaa onkin se, että kaikista hyvistä kirjoista huolimatta me suomalaiset luemme vuodesta toiseen eniten Guinnesin Ennätysten kirjaa.

Onko Alvar Aalto suomalaisen arkkitehtuurin ja muotoilun kuningas Midas, jonka kädenjälki takaa aina laadun? Arkkitehtuurin opettaja ja ankara kriitikko Igor Herler pistää tuulemaan, väittäessään, että yksi Aallon onnistuneimmista töistä on Enson pääkonttori Helsingin Katajanokalla. Entä millaisia pyyhkeitä Herlerilta saavat nykyiset Aalto-maljakot ja niiden valmistajat? Kuuntele ja hämmästy!

Suomalaiset ovat museohullua kansaa, mutta kuka jaksaa koluta kesälomallaan pitäjien kotiseutumuseoita? Kotiseutumuseon tärkein arvo saattakin olla museorakennuksessa eikä niinkään sen esittelemässä kokoelmassa, ellei satuinnainen matkailija sitten satu oleman erityisen kiinnostunut eri puolella Suomea edellisen vuosisadan alussa käytössä olleista voikirnuista. Suomessa jokainen halukas voi avata oman museon ja esitellä siellä vaikkapa keräämiään posliiniastioita. Museoviraston tutkija Marianna Kaukonen kehottaa kuitenkin harkitsemaan tarkasti, ennen kuin yhtäkään uutta museota ryhdytään perustamaan.
Toimittajana Liisa Vihmanen

Taidemuseoiden ja gallerioiden mustissa huoneissa esitetään videoita, joita kutsutaan myös taiteeksi. Katsoja voi seurata hidastettua kuvaa, katuvilinää, outoja kasvoja tai muuta juonetonta kerrontaa. Kun pimeys alkaa painaa luomia, museovieras miettii uskaltaako haparoida samettiverhon takaa pimeästä pois ettei uni pääsisi yllättämään. Onko videotaide enemmän elokuvaa vai kuvataidetta ja miten siihen pitäisi suhtautua? Haastateltavana toiminnanjohtaja Timo Soppela Muu ry.:stä.