Kotimainen elokuva esittelee sankareita.

Suomalaisesta elokuvasta on tarina kateissa. Kotimainen elokuva on tyypillisimmillään renttumiehen kuvitettu elämäkerta, jossa ryyppyputket ja krapulat seuraavat toinen toistaan. Onko vika draaman kirjoittajissa, ohjaajissa vai koko systeemissä? Toisaalta, sitä mukaa kun elokuvateatterit muuttuvat viihdekeskuksiksi, kehtaako niissä laatuelokuvaa edes esittää? Vastaajana elokuvaohjaaja Lauri Törhönen.