Skip navigation.
Home

Metsästäjä pitää yllä luonnon tasapainoa

Metsästäjät väittävät: me suojelemme luontoa.
Moni muu hämmästelee ja näkee nykymetsämiehet lähinnä epämääräisen ammuskelun harrastajina. Kaikkea sattuu ja tapahtuu, vaarallisia vahingonlaukauksia ja yllättäviä maastolöytöjä. Niistä ei paljon puhuta, vaan eniten ääntä pidetään suurpedoista, joita vihataan ja tapetaan salaa. Entinen metsästäjä, Suomen ympäristökeskuksen tiedottaja Riku Lumiaro ja toimittaja Jukka Arvassalo punnitsevat "Metsästäjä pitää yllä luonnon tasapainoa" - väitteen totuusarvoa. Ennakkoluuloja -ohjelma kuullaan YLE Radio 1:ssä torstaina 10.9. klo 12.15 ja uudelleen heti perjantaina klo 18.00.

Eäinrääkkäystä Käykää

Eäinrääkkäystä

Käykääpä katsomassa Youtuben sivuilla aiheena metsästys, millaista eläinrääkkäystä siellä metsästys on. Mm kuvottava video, jossa supikoira ajetaan kiipeliin kivilouhikkoon ja pääseteään koira perään! Äijät vieressä naureskelee ja ottaa paukkuja ja kehuvat urhoolista koiraa!!? Supikoiran kuolinhuudot ovat karmeata kuultavaa, koira repii sen palasiksi...!
Niitä riittää, selvää eläinrääkkäystä pahimmasta päästä!Miksi eivät viranomaiset puutu tuollaiseen?
Missä olette viranomaiset!!??

E Frost

Ohjelman jälkeen on mukava

Ohjelman jälkeen on mukava huomata kuinka Lumiaron kommentteihin on tullut iän myötä edes hiukan näkökulmaa. Asiat eivät todellakaan ole mustavalkoisia. Itseäni oikeasti huolestuttaa tämä "sitivihreys" ja muu kaupungistumisilmiö joka vie ihmisiltä viimeisenkin riippuvuussuhteen luontoon ja antaa vapauden kommentoida luontoasioita ilman että se hänen arkeaan oikeasti mitenkään koskettaa. Muutama sukupolvi ja side on lopullisesti katkennut.
Luonnonsuojelujärjestöt ovat tarpeellisia ja toivoisin heidän ottavan sen roolin että luopuvat osin valheellisesta propagandastaan ja ryhtyvät rakentavaan valistustyöhön. Suurimmat virheet viime vuosilta: 1.Natura-lupaukset metsästyksen suhteen vs toteutunut käytäntö! 2.Kategorinen lyijyhaulikielto (olisi ehdottomasti pitänyt kartoittaa ja rajata riskialueet(mm. Liminganlahti) ja kieltää se ainoastaan niillä; valvontakin olisi onnistunut.) 3.Joidenkin järjestöjen edustajien yhtyminen siihen järjenvastaiseen kritiikkiin jossa metsästäjiä on syyllistetty koulusurmista sekä sen perusteella vaadittu kaikenlaisia rajoituksia aseasioissa!!!
Kun näiden jälkeen LS-järjestö ehdottaa uusia rajoituksia, vaikkapa hämäräsorsastuksen suhteen, pitäisi sielläkin päässä ymmärtää että niihin jo lähtökohtaisesti suhtaudutaan em. asioiden jälkeen karsaasti. Yksi fakta: Minä ja ystäväni olemme metsästäneet 20 vuotta aktiivisesti sorsia myös hämärissä. Tänä aikana ei ole tarvinnut jättää yhtään tilannetta ampumatta eikä tiedossani ole lähipiirissäni yhtään hämärissä tapahtunutta rauhoitetun sorsan ampumista! Olen kerran nähnyt harmaasorsan ja kerran ristisorsan Keski-Suomessa. Muita rauhoitettuja mm. sukeltajia enemmän. Missä ovat ne faktat millä tätä oikeasti perustellaan? Jos se on alueellinen ongelma, rajattakoon hämäräpyyntiä sitten niillä alueilla missä ko. lajeja runsaammin esiintyy.
Älkää herran tähden enää ajako sellaisia asioita joita, a. ei pystytä valvomaan, b. joilla ei ole käytännössä esim. lajin suojelun suhteen mitään merkitystä.
Meissä metsästäjissä on monenlaisia mutta pitää muistaa että niin on kaikissa porukoissa. Ongelmaporukka on metsästäjissä marginaalinen ja suurin osa on hienoa suomalaista "luonnonsuojeluväkeä". En minäkään ajattele että se tuntemani fanaattinen luonnonsuojelija/metsästyksenvastustaja jonka tiedän nuoruudessaan olleen itse nk. "kaiken liikkuvan ampuja", edustaisi oikeasti merkittävää osaa luonnonsuojelujärjestöjen edustajista. Ompahan hänkin vain surullinen esimerkki henkilöstä jonka oma äärikäyttäytyminen on antanut hänelle täysin virheellisen "yleiskuvan" metsästäjäkunnasta!
Täältä tähän ja hyvää syksyä!

Onko kaupunkilainen tiellä

Olen asunut kaupungissa ikäni. Olen kahtena syksynä ollut maalla, kun pyssyt alkavat paukkua. Nyt sain seurata metsästäjien veneilyä sorsanmetsästyksen aikaan. Järvi on kapea ja rannassa oli pakko käydä hakemassa vettä. Laukaukset kiirivät ja nuo äänet tekivät minut levottomaksi. En tiedä voiko metsässä liikkua ja marjastaa, jos joku metsä kuuluu metsästysseuran käyttöön luvattuihin hirvenmetsästysalueisiin. Voinko soutaa vastarannalle poimimaan marjoja, jos rannassa on passissa metsästäjä aseen kanssa sorsaa jahtaamassa? Sitä miettii, miten kaupunkilaisen kannattaa käyttäytyä, ettei häiritse metsästäjiä ja sopu säilyy. Mielenkiintoinen kiihko valtaa maalaiset syksyllä, kun he alkavat kahmoa marjoja ja saalistaa. Mistähän siinä perimmältään on kyse?

Saa marjastaa

Rohkeutta heimoveli tai sisar!
Mene rohkeasti marjaan ja tarvittaessa huikkaa sille metsästäjälle että minä menen tästä nyt! Teillä molemmilla on samanlainen oikeus nauttia luonnosta.

Tiedoksesi: Sorsastajat ampuvat sorsia haulikolla jonka vaarallinen kantomatka on maksimissaan 100 metriä. Sorsastaja saa ammuskella 150 metrin etäisyydellä mökistäsi. Jos hän on lähempänä, käy sanomassa asiasta. Ja kun sanot ystävällisesti, hän varmasti siirtyy! : )

T: metsämies

Metsästäkunnan henkinen tila

Jos metsästäjäkunta on todella laajasti sitä mieltä, että
- pitäisi päästä metsästämään luonnonsuojelualueille
- lyijyhaulikieltoa ei olisi saanut pistää kaikille lintuvesille
- aselakeja ei saisi kiristää
- pimeässä ampumista ei saisi kieltää

...niin taitaa olla aika pistää seuraavassa sukukokouksessa meidän maiden metsästyssopimukset katkolle.

Metsänomistaja ihmeissään

Metsänomistajana ei tiedä mitä pitäisi ajatella varsinkin jos on kokematon metsänomistaja ja erehtyy selailemaan erilaisia metsälehtiä. Metsästysseurat toivovat lehtien mukaan täyttä ympärivuotista käyttöoikeutta metsiin niin että saisivat kouluttaa siellä koiriakin. Puufirmat neuvovat kaluamaan metsästä kaiken irtaimen energiapuuksi ajattelematta tarvitseeko metsä lannoitteeksi risuja tai eläimet jotain kasaa pesiksi. Metsäneuvojiltakin saa kuulemma kysyä metsäasioista. Jos kysyy ja ihmettelee esimerkiksi miksi metsien raivaukset tehdään raivaussahalla niin, että puut jätetään järjestelmällisesti kasvatuspuita vasten pystyyn, niin on tullut esittäneeksi ei toivottua kritiikkiä. Kaupunkilainen nainen kun joutuu teettämään metsänhoitotyöt toisilla. Vielä Suomen metsissä koittaa toisenlaiset ajat, kun metsät siirtyvät miesten kuollessa naisille. Silloin ei riitä, että kukin toimijaryhmä (metsästäjät, puufirmat, metsäneuvojat) esittävät metsän suhteen omaan etua kasvattavat toiveensa.