Hiipiminen ja ryömiminen voivat olla tanssia, jos koreografi niin päättää, sanoo Tanssi -lehden päätoimittaja Minna Tawast toimittaja Liisa Vihmasen haastattelussa.
Nykytanssiin kiteytyykin koko modernin taiteen määrittelyn ongelma: miksi vessanpönttö on taidetta kun se tuodaan galleriaan - miksi ryömiminen mustalla matolla on tanssia?
Nykytanssi ei aina edes näytä tanssilta, varsinkaan jos sitä vertaa kilpatanssiin, kansantanssiin tai balettiin.
Useat nykytanssiteokset eivät kerro tarinaa, joten niiden katsominen vaatii todellista harrastuneisuutta - paitsi että vain harvat tanssin harrastajat käyvät katsomassa tanssiesityksiä.
Katsotteko te nykytanssia?
miksi vessanpönttö on taidetta juuri esim. galleriassa
Käyn tanssiesityksissä. Hiipiminen lienee tanssia samasta syystä kuin vessanpönttökin on taidetta juuri esim. galleriassa. Kun vessanpönttö tuodaan galleriaan, tarkastelemme sitä automaattisesti hieman erilailla kuin arjessa. Vessanpöntön kohtaamme normaalissa arjessa yleensä vain käytönnön näkökulmasta. Todennäköisesti teemme siihen tarpeemme tai jos se on omassa kodissamme, tarkastellemme myös ehkä sen siisteysastetta. Vessanpöntön kohtaaminen muualla kuin sen tavanomaisessa paikassa muuttaa tilanteen täysin. Kävisikö hiipimiselle tanssiesityksessä myös näin.
Kun puhumme modernista taiteesta tämä tarkoittaa kansankielessä yleensä tämän päivän taidetta. Kuvataiteen kentällä ainakin erotetaan modernismi ja nykytaide. Modernismi on aikaisempi vaihe, ja nykytaiteen voidaan ajatella alkavan esim. 1960-luvulta. Modernistista taidetta on kuitenkin tehty luonnollisesti myös 60-luvulta eteenpäin. Taiteen kohdalla moderni tavoittelee puhtautta. Olisiko tanssissakin näin? Modeni tanssi tavoittelelisi puhdasta liikettä. Miten on sitten nykytanssin laita?