Suomen kieli on rappiolla

Suomella menee hyvin. Oikeastaan mikään informaation yksikäsitteisesti sisältävä versio jostain suomen lauseesta on hyvää suomea siinä missä jokin 1900-luvun alun suomi tai vaikka turku. Täysin eriasia on ns. kirjasuomen tila, mutta kuinka monessa paikassa onkaan tilaisuus tutkia nuorten kirjasuomen todellista osaamista (lieköhän niitä muita kuin yo-kirjoitus). Entä kuinka monessa paikassa kirjasuomi tai "normisuomi" ovat välttämättömiä tai tarpeellisia. Tärkeintä on tiedon välittyminen yhteisellä systeemillä, jota kutsumme suomeksi.

Ainoa muuttumaton kieli on kuollut kieli ja toisaalta kuka sanoo minkä vuoden suomi on se ainoa oikea suomi. Agricolan suomi? Vuoden 1917 suomi? 2000-luvun suomi?

Tuli mieleen siitä kopiokone-esimerkistä.

Taisi olla Maria joka kirjoitti Face bookiin. Jossakin koneessa luki "Kopiointi- epävalmius". En tiedä miten se oli kirjoitettuan koneessa.

Sehän on kamalaa kieltä, mutta ehkäpä koneen suomenkielisellä ohjelmoijalla olikin kädet sidottuna. Voihan olla, että valmistusmaassaan k.o tlassa koneessa luki copy ja esim. unready. Saattaa olla, että suomalainen kääntäjä joutui kokoamaan ilmoitustekstin kahdesta osasta. Englannin kielessä saattaa olla ihan luonteva tapa ilmaista asia, mutta Canonin tehtaalla eivät tiedä, että suomen kielessä taivutetaan sanoja.

Tämä kaikki on vain arvailua, mutta ilmoitustekstin laatija joskus joutuu tilanteeseen, missä on mahdoton tehdä kunnon jälkeä.

Suomen kielen asiantuntija tietenkin näkee lopputuloksen, muttei niitä hitvittäviä olosuhteita, missä tekstin kirjoittajat joutuvat olemaan.

Antti Männikkö Oulu

Huomasin tässä taannoin selatessani sekä uutta että vanhempaa englanninkielen sanakirjaani, että vanhassa ei ole ollenkaan alatyylin sanoja, kun taas uudessa ne ovat. Tarkoitan tässä nyt lähinnä sanoja, joita nykyään käytetään kirosanoina hyvin useasti. Vanhempi sanakirja on 1960 -luvulta, ja uudempi 1990 -luvulta. Sanakirjoista voi päätellä sanavarastojemme muuttumisen.. 1960-luvun sanakirjassa sanat ovat paljon kauniimpia, ja liittyvät lähinnä ympäristöön.

T: Sanasta kirja.

Ei nykykielen pahin ongelma ole virheellinen kielioppi, vaan kielen ilmaisuvoiman väheneminen, jos nuoret eivät enää viitsi opiskella suomea kunnolla.

On aivan eri asia sanoa "kytkintaulu on lieriön muotoisen ilmanpuhdistimen vasemmalla puolella" kuin "se jutska on siellä niinku sen pyöreen jutskan tai jonkun semmosen vieressä".

Heikkenevästä kirjoitustaidosta toki saa ja pitää olla huolissaan, mutta puhekielen rappiosta inisemistä en ole koskaan ymmärtänyt. Esimerkkinä sä-passiivi. Täysin ymmärrettävä ja yksiselitteinen puhekielinen rakenne, ja silti siitä aina jaksaa joku neropatti vinoilla. Tietenkään se ei kuulu huoliteltuun kielenkäyttöön, mutta puhuttu suomi on tasan sitä mitä ihmiset kulloinkin puhuvat. Nih.

Kielten rappeutumisesta on itketty jo tuhansia vuosia. Siis tuhansia vuosia. Ehkäpä aikoinaan siis puhuttiin jotain ylivertaisen upeita ja ilmaisuvoimaisia kieliä, jotka tasaisesti ovat rapautuneet nykyisiin barbaarisiin muotoihinsa. Vai voisiko olla, että tätäkään asiaa ei kannata ottaa liian vakavasti?

Just noin. "suomen kielen tutkiana".

mä en enää osaakkkaan suomea siis niinku tavallaan totanoin. mä vaan niinku kävelen puiolla kun mä oon niinku innnokas ulkoilia. Ammatiltani olen isännöitsiän siainen. eikä mun kiälitaidolla saa vakinaista tyätä.