Olin ajopuun lailla ajautunut tilanteeseen jossa minulle todistettiin logiikalla, jota en ymmärtänyt, Facebook:n erinomaisia puolia. Tilanne oli hämmentävä. Tein ensimmäisen koodin Pascal ohjelmointi kielellä vuonna 1983. Ruudussa luki ”Hello World”. Siitä lähtien puljailin kaiken maailman elektroniikkavempeleiden ja ohjelmistojen kanssa sulassa sovussa. Monimutkaiset sumeaan logiikkaan perustuvat algoritmit ja hennot, lähes näkymättömät, platinalankavastukset ekg-mittauksissa eivät tuottaneet suurempia ongelmia. Kymmenien antureitten yhtäaikaisen kalibrointistandardin määrittäminen mikroskooppisille raja-arvoille sujui Vivaldimaisin ottein. Kaikki oli hyvin, virta sihisi kaapeleissa tyynnyttävästi, tiedostot rakentuivat kansioihinsa järjestelmällisesti. Ja odottamatta, yhtä-äkkiä, tuijotin ruutua, josta en ymmärtänyt mitään.
Olin pitkään täysin varma, että Facebook:n perusrakenteen on luonut Tiivi-Taavi. Termit ”seinä, kaverit ja tilapäivitykset” olivat Hipsun keksintöjä ja käytettävät sovellukset Laa-Laa:n ja Pai:n hengentuotteita. Ajatusta tukivat keskustelut, joissa kuulin jonkun tarvitsevan keltaisia kaloja ja jonkun tökkäävän jotakin sormella. Luotettava, aina vakaa ystäväni, suisti minut täysin raiteiltani yli vuosi sitten. Teletapeilla ei ollut mitään tekemistä Facebook:n kanssa. Kaiken lisäksi hänen mielestään ainoa asia, johon kannattaa koukuttua, on juuri Facebook. Kuin lunttaamisesta nolosti kiinni jäänyt tokaluokkalainen laahustin koneen ääreen ja kirjauduin kyynelsilmin sisään. Nykyään minulla on monta kaveria, olen testien mukaan 25-vuotias ruotsalainen nainen, osittain päärynäpuu ja haluan perhoskoiran.
Heikki Niskanen
http://www.facebook.com
