Lause: ”Minut on ryöstetty!”, saa verkossa aivan eri merkityksen. Pimeillä ja tuntemattomilla kujilla kulkiessaan, voi joutua pitkäkyntisten uhriksi. Omistamasi materiaalinen hyvä saatetaan sosialisoida parempiin piireihin katulampun heikon valon alla. Verkossa avoimilla, valaistuilla, tunnetuilla reiteillä sinut kirjaimellisesti ryöstetään.
Ajatus tuntui aluksi hölmöltä. Miksi joku haluaisi olla minä? Ei tämä nyt niin ruusuista ole. Kyynärvartta kolottaa, tukka pitäisi leikata, kadulla seisoo vanha ruosteen purema kulkupeli ja sukukin on hankala. Mitä ihmeen hyötyä minusta voisi olla kenellekkään? Tuskin paljoakaan, mutta jos olisi hieman varakkaampi, huolimaton verkkolenkkeilijä, jonka rantalaiturissa kelluu pari vuotta vanha purjevene, olisi asia aivan toinen. Hänen tiedoillaan tekisi jo ihmeitä verkkokauppakassi kädessä. Muutamilla hyvin kohdistetuilla binääriuteluilla hyväuskoisen nettisurffaajan tietoja olisi pian enemmän kuin tarpeeksi. Internet-hypermarketin ovet paukkuisivat ja kohta purjeveneitä olisi kolme, tosin kaksi aivan väärissä laitureissa.
Mutta miksi se identiteettirohmu minua kyttää? Ihan vaan kiusan vuoksiko? Tuskin, ehkä sähköpostiin lähetetty luotain sompailee sattumanvaraisesti sinne tänne. Ja kun kala nappaa, alkaa hidas, mutta kylmänvarma saalistus.
Heikki Niskanen
