Aina, kun elokuvissa tahdotaan tehdä katsojaan vaikutus, ilmestyy laajakankaalle helikopteri. Näin on tehty jo vuosikymmeniä, ja yhä edelleen se toimii käsittämättömän hyvin. Nopeat, kiiltävät urheiluautot, ylikalliit solakat suihkukoneet tai tyrskyissä kiitävät miljoonaveneet kutistuvat harrastelijamaiseksi toiminnaksi, kun helikopteri läpättää mataline roottoriäänineen paikalle. Jos koneessa sattuu vielä kaiken lisäksi olemaan pari Stinger ohjusta, ei hurmioitunut katsoja voi pidättää hillittömästi valuvia vuolaita kyyneleitä ihokarvojen pyrkiessä pakoon täyshaltioituneestä tallennetuijottajasta.
Ajoin Kuopion yliopistollisen sairaalan ohi polkupyörällä. Kaukaa jylisi pieni keltainen piste kohti sairaalan laskeutumisalustaa. Lääkäri- ja pelastushelikopteri Ilmari oli saapumassa paikalle. Ihmiset ympärillä keskeyttivät matkansa, pysähtyivät hypnoottisesti tuijottamaan taivaalle. Joku osoitti sormella teatraalisesti taivaanrantaa, ikäänkuin ulkoavaruuden olentojen hyökkäys olisi vihdoin tuloillaan. Havahduin joukkohypnoosista laukun pudotessa olkapäältä. Meteli oli valtava, Ilmari kieppui päiden päällä. Ihmettelin miten noin pienestä laitteesta voikin lähteä niin hirveä jyrinä. Asiaa oli tietysti tutkittava tarkemmin.
Joroisten lentoasemalla Ilmari seisoi hiljaisena alustallaan. Kopteri kutistui oikeaan kokoonsa. Lentäessään taivaan täyttävä lentolaite osoittautui nöyräksi työjuhdaksi. Ilmarin ihme ei ollutkaan ulkopuolella, vaan sisäpuolella, päivystävän lääkärin, ensihoitajan ja lentäjän välisessä yhteistyössä. Kentältä poistuessa Ilmari sähähti taivaalle. Heräsin tuijotushypnoosista auton avainten pudotessa lentoaseman asfaltille.
Heikki Niskanen
http://www.pelastushelikopteri-ilmari.fi/
http://www.ilmatorjuntaupseeriyhdistys.fi/4_97/hekohan.htm
http://www.joensuunrcharrastajat.org/lajit/helikopterit
