Olen ollut aina karttahullu. Jo karttakirjan kokoisena selailin läpi kaikki mahdolliset maat ja meret. Riemastuin ikihyväksi vanhan Neuvostoliiton hajoamisesta sekä Balkanin niemimaan sekasorrosta,- kohta olisi tuloillaan taas uusia rajoja tutkittavaksi. Hyväksyvällä innolla kannustan jokaista vallankumousta kiihkeään toimintaan. Kannatan rajattomasti etnisten ryhmien oikeuksia omaan maahan. Jokainen toimi voi poikia uusia karttakirjoja kirjaston hyllyille.
Pidin vähän aikaa sitten Google Earth -ohjelmaa varmana todisteena jumalan olemassaolosta. Aivot pakahtuivat mielihyvästä serotoniinin pursutessa neuroneihin, kun virtuaalikartasto ammensi uutta materiaalia tietokoneen ruudulle. Orastava epäilys kartta-ohjelman taivaallisuudesta heräsi lentäessäni jälleen kerran muutamassa sekunnissa Afrikasta Intian niemimaahan. Alla siintivät epätarkasti merenalaiset vuoret. Oliko ihmisillä sittenkin jotain tekemistä kartta-ohjelman kanssa? Onko jotain vielä kartoittamatta?
Merenkulkualus Kaiku kartoittaa kärsivällisesti Suomen järviä. Se on seilannut jo vuosia rosoisia rantoja ja matalia selkiä. Tumman ja samean veden alta pohjan piirteet paljastuvat laivaliikenteellä. Toivo sammui, katse muuttui lasiseksi Kaiun kannella. Google Earth ohjelma ei ole edes avaruuden ulkopuolisten olentojen luoma. Kaiku keilasi uutta karttaa, tarkasti ja varmasti. Heikko virta syttyi mieleen, odotettavissa olisi sittenkin uusia vuoria ja laaksoja. Ilolla jään odottamaan Niilin uljaan kanjonin juhlavia vedenalaisia maisemia.
Heikki Niskanen
http://www.maankaytto.fi/arkisto/mk406/mk406_971_tiihonen.pdf
http://www.mattigronroos.fi/Tiet/Lautat.htm
