Ihmiset ovat outoja kontrollifriikkejä. Oman lajin käsittämättömät toilailut toisia ja luontoa kohtaan hyväksytään ilman kritiikkiä, mutta kun karhu astelee maantiellä on ihmisen yliherruuden kruununkivet vaakalaudalla. Välittömästi ovista ja ikkunoista loikkii yli-innokkaita punanuttuisia vapaaehtoiseen jahtiin, erittäin vaarallisen pedon eliminoimishommiin. Poliisi ja palokunta eristää nauhoilla ja lipuilla alueita, jotta ihmiset eivät olisi välittömässä hengenvaarassa. Sekasorto ja kaaos vallitsee, television hätälähetykset piipittävät varoitusignaaleja.
Mitä oikeasti tapahtui? Utelias, älykäs ja arka koiraeläin eksyi mielenkiintoisen hajun jäljille. Se eksyi hieman normaalilta reitiltään, eikä tuntemattomilla seuduilla osaa niin hyvin luovia metsän suojissa. Yhtäkkiä sen ympärillä on luonnottoman paljon ihmisiä, autoja, hämmentäviä hajuja ja ääniä. Pakoreittiä ei enää ole. Paniikki ja kauhu iskee, päättyen terävään kovaan ääneen.
Miksei samankaltaista teatraalista tapahtumasarjaa synny, kun eksynyt ajokoira ylittää viitostien? Koiraeläinhän sekin on ja todistettavasti purrut useammin ihmistä suomenmaassa, kuin läheinen serkkunsa Ursus Arctos.
Heikki Niskanen
http://www.joensuu.fi/eti/suurjarvi/norppatutkimus/
http://www.kuusamon-suurpetokeskus.fi/
