Miksiköhän kansainvälisesti kissanpelastustehtävät on annettu palolaitoksille? Mikä on tämän varsin vaativan pelastusoperaation maailmanlaajuinen symbolinen merkitys? Nämä kysymykset ovat vaivanneet minua pitkään. Yölliset heräämiset likomärkien lakanoiden välistä painajaismaisiin kuviin kissoista puiden latvoissa punakeltapukuisten ronskien miesten hyppiesssä kirkuvista paloautoista ulos, johtivat välttämättömiin toimiin. Kissa-asiasta oli otettava selvää, sekä operatiivisella että teoreettisella tasolla.
Palomestari ei pettymyksekseni puhunut mitään kissoista, eikä hätäkeskuksen johtaja. Viimeinen oljenkorteni, hätäkeskuksen viestintäpäällikkö niinikään mykistyi mieltäpainavasta asiasta. Sen sijaan he puhuivat Virvesta, Pekestä ja Virsusta. Toiveikkaana ajattelin niiden olevan viimeiksi puista pelastettujen kissojen lempinimiä. Suupielet vetäytyivät alaspäin, kun kuulin niiden olevan viestintäjärjestelmiä. Viimeinen pisara kuppiini oli palomestarin maininta, ettei yhtään paloa ole jäänyt sammuttamatta. Päätin käyttää samaa sarkasmia ja kysyin: "Entä jos laiton kissa palaa saunan katolla, kuka tulee apuun? Palolaitos vai poliisi?" Sitä jäivät miettimään, kun poistuin ylpeänä kahden palomiehen välissä nopeasti ulos takaovesta.
Heikki Niskanen
