Kevin Warvick:n haastattelun jälkeen mielikuvitus ryntäili kyborgimaisemissa mielipuolisena. Näin ihmisiä hämmästyttävillä moniulotteisilla raajoilla ja käsittämättömillä aisteilla. Yhdellä naispuolisella hahmolla oli sekä ultraääni, että infrapuna-anturi selässään. Tuttu lääkäri ystäväni oli asentanut itseensä pienehkön kerroskuvausanturin töidensä nopeuttamiseksi. Atk-huoltajan seitsemännen käden yhdennettoista sormet vietiin huoltoon ja shakinpelaajan ram-muisti päivitettiin 86 petatavuun. Itse olin juuttunut johonkin laitteeseen kirjahyllyssä. Ilmeisesti olen kuollut jossain vaiheessa. Minut herätetään henkiin yhä harvenevin välein. Näen outoja kasvoja, huoneita sekä asioita ja aina joku kysyy minulta sen saman kysymyksen: ”Miltäs se maailma nyt näyttää?”
Heikki Niskanen
