Luin jostakin kirjan kannesta tälläisen lauseen: ”Älä hermostu pikku-asioista, -kaikki asiat ovat pikku-asioita”. Ensimmäiseksi ajattelin sen olevan täyttä amerikkalaishenkistä soopaa. Taas on kirjoitettu jokin elämänohjeopus, mikä parantaa sielun ja hengen kertaiskulla. Päätin olla lukematta kirjaa, hiljaisen miehen protestina kyseistä markkinatuotetta kohtaan. Kun pahin propaganda-buumi täydelliseen tyyneyteen kehottavista mielen ja kehon hallintamenetelmistä alkoi olla ohi, törmäsin jälleen tuohon ärsyttävään pikkulauseeseen: ”Älä hermostu pikku-asioista, kaikki asiat ovat pikku-asioita”. Tällä kertaa vastasin haasteeseen ja pudotin uhkarohkeasti koko kirjan jalustaltaan lattialle pääkirjaston lukusalissa. Tyhjän salin penkit vapisivat henkevän raivoni edessä.
Lause asettui tielleni toisessa olomuodossa Megaelektroniikan tiloissa. Puolustuskyvyttömänä ja puolialastomana pienen anturin tarkkailtavana, minulle selitettiin, kuinka pienestä hermostuminen on kiinni. Aivoissa vaikuttavat sähkövirrat ovat miljoonasosan tuhannesosia yhdestä voltista. Liikutaan nanokentillä. Punaisen kirjan keltaiset kirjaimet nauroivat minulle, kuin varislauma vastapuidun syksyisen pellon yllä. Olin lyöty. Suurimmaksi kasvoivat pienet asiat.
Jollakin tavalla se myös helpotti. Ajatukset ja elämä ovat heikkojen virtojen vietävinä. Niin pienten, ettei niiden suuntaa ole vaikea muuttaa.
Heikki Niskanen
http://www.megaemg.com/
http://fysiikka.uku.fi/index_fi.shtml
