Oli jotenkin mukavampaa, kun raha vastasi jotakin määrää kultaa. Nyt raha on uskon asia, jonka arvo pomppii heikkomielisen jäniksen tavoin maailman pörssimarkkinoilla. Elektronisen rahankäytön myötä, seteli ja kolikkokasat ovat muuttuneet numeroiksi, jotka sahailevat kuukausittaista ylä- ja alamäkeä ihmisten pankkitileillä. Aika tylsää.
Mielipaha saattaa tietenkin johtua myös Roope-Ankasta. Jos Roope-Ankka olisi luotu nyt, olisi kuutiomaisen rahasäiliön tilalla yksi pramea pankkikortti. Kitkerän pihi Roope nukkuisi korttinsa kanssa ja seuraisi miljoonien virtaamista PC:n näytöltä. Virran PC:lle polkisi alati epäonninen Aku kuntopyörällä. Lasikuvun alla komeilisi ensimmäisen maksukortin taianomainen siru, jota Milla Magia himoitsisi omaan miniläppäriinsä mystiseksi teholähteeksi. Eipä Roope-setä toisaalta olisi tehnyt mitään maksukortilla, raha kun ei kasva prosessoreissa ja kitupiikki ei mistään mitään maksa. Aikoinaan sekä rahaa että sarjakuvia painettiin paperille. Raha imuroitui verkkoon, sarjakuva uskoi edelleen paperiin. Olisiko siinä syy, ettei rahassa enää ole mitään hauskaa?
Heikki Niskanen
