Inhimillisyys ja tietoisuus käsitetään jostain syystä siten, että ne kuuluvat yhteen. Jos tulee tietoiseksi, tulee inhimilliseksi ja toisinpäin. Näinhän ei ole. Tämä käsitepari on ihmisten hommia, ihmisille kuuluvaa. Inhimillinen ajattelu on ylikorostettu juttu ja vanhanaikaista. Mielenkiintoista on ajatella vain tietoisuutta. Mitä tietoisuudesta seuraa ja tekeekö silläkään mitään?
Linnunradankäsikirjassa liftareille masentunut robotti Marvin oli meidän näkökannastamme hyvin tietoinen olento. Se ymmärsi koko maailmankaikkeuden kuviot ja muisti kaiken mahdollisen. Vaikka se keskusteli huomattavan paljon ihmisten kanssa, niin sen pitkän ja tylsän elämän kommunikoinnin huippukohdaksi muodostui sananvaihto parkkiautomaatin kanssa. Toisessa dokumentissa, Aku Ankan taskukirjassa, avaruuden muukalaiset saivat parhaat naurut kanojen kanssa. Inhimillisen tietoisuuden alamäki jatkuu. Jos tietokone tulisi tietoiseksi, niin kenen kanssa se ensimmäiseksi haluaisi kommunikoida? Vai kysyisikö sekin surkeana täällä eristyneellä planeetalla ihmisten tapaan: ”Miksi, oi jumalani miksi?”
Heikki Niskanen
