Tietotekniikka on upean loistava esimerkki itseään ruokkivasta systeemistä. Se pystyy korjaamaan kaikki sen itsensä aiheuttamat virheet. Upeaksi sen tekee monikertaisuus. Kun yksi virhe on korjattu, syntyy korjauksen seurauksena useita heikkoja lenkkejä, jotka ennen pitkää kypsyvät kukoistaviksi ongelmiksi. Ja tahti kiihtyy. Tietotekniikan omenapuu tuottaa runsaan sadon muumio-omenoita, joita ei kannata rontata edes kaatopaikalle. Niinpä ne jätetään paikalleen roikkumaan, ja toivotaan ettei yksikään niistä tippuisi vahingossa jonkun johtoryhmässä toimivan henkilön päälaelle.
Etsin bluetooth hammastahnaa jokunen vuosi sitten supermarketista. Olin sivukorvalla, varmaan vasemmanpuoleisella, kuullut sanan ”bluetooth” ja epäinhimillisen uteliaana persoonana sännännyt kauppaan etsimään uutta suuhygieenistä tarviketta. Ei löytynyt ja illemmalla sain säälinsekaisia katseita nörttituttaviltani kertoessani kauppamatkastani. Joku taisi livahtaa ulos liiallisen häpeäntunteen painamana. Tein hätäisiä puolustusliikkeitä ja kritisoin ankarasti tekniikkaa turhaksi ja epäluotettavaksi. Miksi puolentoistametrin pituinen johto muka häiritsisi työpöydällä? Miksei korvasta voi roikkua ohut langanomainen piuha? Jos kirkuvan vihreä johto törröttäisi oikeanpuoleisesta sieraimesta povitaskuun, voisin myöntää sen olevan hieman epäesteettinen, mutta olisi vai ajan kysymys milloin nenäjohdot saavuttaisivat nuorison suursuosion. Paniikinomaiset korjausliikkeet osuivat sattumalta maaliinsa. Tekniikka ei sinällään mahdollista mitään, mitä ei voisi langoilla tehdä. Se on hyökkäys- ja häiriöaltis, eli mitä mainioin alusta itseään ruokkivalle systeemille, joka ajan myötä tuottanee runsain mitoin uusia sovelluksia ja työpaikkoja Harald Sinihampaan hengen nimessä.
Heikki Niskanen
http://www.cs.uku.fi/tutkimus/aly/bluetooth.shtml
http://fi.wikipedia.org/wiki/Harald_Sinihammas
