”Kaupassamme on esittelyn yhteydessä ilmainen kahvitarjoilu.” Tuo lause saa suomalaiset sankoin joukoin parveilemaan pahvimukien ääreen. Mehiläislauman tavoin harmaanmusta kansa pörrää kahviautomaatin luona, hikoilevan kahviesittelijän täyttäessä vimmaisesti tyhjeneviä kuppeja. Mikään muu tapahtuma Suomessa ei saa niin vankkumatonta ikisuosiota, kuin ilmainen kahvitarjoilu. Ilmaisen kahvitarjoilun sosiaalipsykologisia aspekteja ei ole tutkittu lainkaan. Se on outoa, koska millään muulla kymmenen sentin lahjuksella ei saavuteta sellaista vireyttä vanhenevan sukupolven keskuudessa.
Ilmainen terveystarkastus on vähemmän houkutteleva täky. Saapuessani Viretorille aula toisti tyhjyyttään kaikuvien seinien kautta. Hiljalleen huriseva ilmanvaihto lausui tervetuloa, ovi kolahti lempeästi takana. Tilassa tuoksui ’lääkäriltä’. Takaumana mielikuva täyteen ahdetusta terveyskeskuksesta hämmenti mieltä. Terveyspalvelut ovat kovan kritiikin alla, resurssien riittämättömättömyydestä paasataan. Jonotusaikojen maratonimaisuus herättää kauhuntunteita. Kukaan ei kerkiä minnekään, kaikki maksaa liikaa ja minä seison tyhjässä aulassa, arpoen kivi paperi ja sakset menetelmällä vaihtoehtoja ilmaisen terveystarkastuksen, ilmaisen fysioterapian, ilmaisen hammastarkastuksen ja ilmaisen terapiahetken välillä. Olenko minä enää oikealla planeetalla? Palataanpa takaisin.
Ilmainen kahvitarjoilu. Jos supermarketin kahvitarjoilusta vastaisivat juuri valmistuvat kahvitarjoiluammattilaiset keski-suomen tarjoilu- ja kahvipalveluammattikoulusta, ammottaisiko hypermarketin aula tyhjyyttään liian nuoren kahvin tuoksuessa? Pitäisikö Viretorille järjestää ilmainen kahvitarjoilu, jotta ilmainen terveyspalvelu löisi itsensä läpi?
Heikki Niskanen
http://www.viretori.fi/
http://www.spinalmousesolutions.com/
