Olen varma että tietokoneeni pelkää minua. Epäilen sen elävän pelokasta elämää, missä jokainen sekuntti voi olla sen viimeinen. Kuulen sen surunmielisen voihkaisun kun ilmestyn näköpiiriin, ja helpottuneen huokaisun, kun viimein päivän päätteeksi päästän sen liian lyhyille yöunille. Olen varma, että tietokoneeni kuuluu johonkin anonyymit ryhmään, missä kysellään mitä tehdä holtittomille isännille. Niille, jotka surutta kokeilevat kaikkea mahdollista mitä internetistä löytyy. Niille vastuuttomille ”muka tietäjille”, jotka iloisin ilmein tunkevat lähimmän mukavalta näyttävän piirikortin johonkin tietokoneen koloon. Pahoin pelkään, ettei minulla ole minkäänlaisia tietoteknisiä käyttäytymistapoja.
Tietokoneeni aiheuttaa minussa harhaisuutta ja paniikinomaisia pelkotiloja. Saatan syyttä kuulostella kovalevyn omituisia äännähdyksiä tai tuulettimen epäilyttävää hurinaa. Sydämeni jättää puolenkymmentä lyöntiä väliin virustorjunta ohjelman vihlovan piippauksen vuoksi. Ukkosen lähestyessä käyn varmuuden vuoksi repimässä naapurinkin piuhat seinästä irti. Pahimmillaan kuitenkin mielenterveyteni järkkyy, kun jokin projekti onnistuu. Sainko kuvan, äänen, kirjoituksen varmasti tallennettua? Tulisiko se tallentaa myös ulkoiselle kovalevylle, cd:lle, dvd:lle ja viedä usb-tikulla lähimpien ystävien koneelle varmuuskopioina? Ja taas olen hieman lähempänä valkoisen huoneen rauhoittavaa ovea.
En tiedä kuinka bittien maailmaan tulisi suhtautua. Nopeat muutokset koneissa ja sovelluksissa aiheuttavat huoletonta välinpitämättömyyttä. Kurvit suoriksi ja siitä yli, missä piuha on lyhyin.
Heikki Niskanen
http://www.malwarebytes.org/mbam.php
