Keskiviikkona klo 13.25 ja uusinta torstaina klo 17.20. Ohjelma on kuultavissa blogin oikealta palstalta viikon ajan lähetyksen jälkeen.
Richard Strauss kertoo koomisen arkipäiväisin sävyin kolmesta kuninkaasta, jotka saapuvat itämailta Jeesus-lapsen seimen ääreen. Tässä laulussa suodaan oma roolinsa myös tallissa pyhää perhettä vartioiville eläimille, joten laulaja pääsee, niin halutessaan, käyttämään koomikon taitojaan
Toisaalta taivainen säde lankeaa kodittomaksi jääneen perheen majaan, kun Richard Strauss ilmeisesti viittaa J. S. Bachin Johannes-passion loppukuoroon. Tuskin hän on ilman taka-ajatuksia siteerannut Johannes-passion loppuosaa "Ruht wohl" es – c – g, jotka toivottavat ristillä kuolleelle Jeesukselle rauhaisaa lepoa.
Kun Bachin käyttämä sävellaji on c-mollissa, muuntelee Richard Strauss samoja säveliä C- duurissa, ja saa aikaan huolettoman kehtolaulun tunnelman.
Asiantuntijoina laulutaiteilija Johanna Bister ja pianotaiteilija Eero Manninen.
Olisi kiinnostavaa kuulla, jos olet kuullut laulusta parempia esityksiä tai jos sinulla on jotakin lisättävää keskuskusteluun.
Kuninkaiden kumarrus
Tuli syyllinen olo ja piti lähteä parsimaan aiempia puheitaan. Nyt oli hyvä kohta vetää hatusta Fischer-Dieskau. Hänen R. Straussin laulujen "kokonaislevytyksensä", niin kuin sitä levyn kannessa mainostetaan, on huomattava saavutus aikana, jolloin miehet eivät Straussia vielä paljon laulaneet. F.-D. laulaa Straussin noin 220 laulusta kaikki 134 laulua, jotka baritonille sopivat. Äänitykset ovat vuosilta 1967-70. Tämä 6 CD-levyn kansio kuuluu itsestään selvyytenä kaikkien (Straussin) laulumusiikin ystävien hyllyyn. Erinomainen esimerkki oli tämä loppiaislaulu, jota kuunnellessa tuntui kuin olisi istunut joulupukin polvella kuuntelemassa satua.
Heinrich Schlusnus (b) (1888-1952) levytti lauluja, tämänkin, Straussin itsensä säestämänä sekä ainakin kolme hienoa orkesterilaulua, joista Hymnus (op.33 nr 3)on poikkeuksellisen pysähdyttävä.
Josta pääsenkin kätevästi orkesterilauluihin. On hienoa, jos voimme jatkossa saada lisää orkesterilauluja. Berlioz, Fauré, Mahler, Sibelius ja erityisesti Richard Strauss olivat suuria orkesterilaulun mestareita, joita toivoisi kuulevansa myös tässä ohjelmasarjassa lisää.
Kiitos miellyttäville ja selkeäsanaisille vieraille. Kuulijalle on antoisaa jos vieraat päätyvät keskenään eri lopputulokseen varsinkin kun se kyetään näin hyvin perustelemaan.
Ohjelmassa kuultujen Schwarzkopfin ja Isokosken lisäksi minulla on Karita Mattilan, Felicity Lottin, Anna Tomowa-Sintowin ja Adrienne Pieczonkan esittämät versiot. Kuultujen rinnalle nostaisin vain Anna Tomowa-Sintowin, mutta hänetkin lähinnä Karajanin vuoksi, joka soitattaa pitkän loppusoiton tavalla, jonka jokainen tahti on tärkeä. Tallin eläinten ääniä, lapsen itkua, kuninkaiden laulua ja ihmeen todistamisen tunnetta ei kukaan muu ole samalla tavalla musiikista löytänyt tai nostanut esille.
Tämä ohjelmasarja vain paranee edetessään. Siksi olisikin hauskaa, jos ohjelmalla olisi säännölliset lähetysajat. Vakituiselle kuulijalle on hankalaa jos lähetysajat koko ajan vaihtelevat. Tämä tärkeä ohjelmasarja tarvitsee säännölliset, vakituiset lähetysajat. Mihin asiasta pitää kirjelmöidä? Euroopan Yhteisöjen ihmisoikeusasiamiehellekö? Minun perusihmisoikeuteni on saada kuulla Flyygelin mutkassa säännöllisinä aikoina.
Lissee, lissee!
Jorma Koskinen
Kotka