Kaipaus vie laulun siivin – Liedin teemailta lauantaina

toivottavasti laskin oikein...

kiitos erinomaisesta ohjelmasta. paljon on ammattitaitoa kasassa ! pari toivomusta:

voisko Risto Nordell

- välttää puhumasta toisten päälle ?
- ääntää sanomansa huolellisemmin ?

Olipa ohjelma, joka täytti kaikki ohjelmatoiveeni! Herpaantumatta kuuntelin jokaisen vuorosanan/ musiikkinäytteen. Haluan musiikkiohjelmalta avaavia, ymmärrystä lisääviä tietoja, taustoja. Niitä tuli: monipuolisella asiantuntemuksella, vuorovaikutuksen rikastuttavalla kirpeydellä ja sillä piksntilla inhimillisellä suolalla, joka ei aliarvioi kuuntelijaa, eikä mollaa luovia taiteilijoita, aikansa lapsia.

Ylen ykkösen pitää pysyä tällä ohjelmalinjalla. Mistään muualta ei tällaista enää löydy. Kiitos toimittajat Nordell, Nurmentaus, kiitos Ilmo Ranta ja erityisesti Petteri Salomaa ja (yllätysnimi minulle tässä yhteydessä) Teivas Oksala.

Pirkko Paukkunen

Yleisradiotoiminnasta säädetyssä laissa ja ohjelmatoiminnasta annetuissa säännöissä määritellään eräiksi Yleisradion perustehtäviksi tuottaa ja kehittää kulttuuria sekä edistää sivistystä. Tehtävä lankeaa luonnostaan Yle Radio 1:lle. Musiikkiohjelmista Flyygelin mutkassa hoitaa tehtävää ansiokkaasti. Laajennettu saksalainen mutka lauantaina 24.1.09 oli mielenkiintoinen ja hyvin toimitettu ohjelma. Ohjelman luonteva jutustelu ei kuulostanut akateemisen pöhöttyneeltä, mutta ei myöskään tarpeettomasti kevennetyltä. On tärkeää, että kuulijaa saa myös itse oivaltaa. Mielenkiintoiset musiikkiesimerkit valaisivat esille tuotua historiallista ja tyylillistä kehitystä.

Erinomaiset asiantuntijat lisäsivät ohjelman antia nasevilla havainnoillaan. Kaikki laulumusiikista ja sen esittämisen mystiikasta käytävä keskustelu hyötyy siitä, että mukana on asianosaisia, laulajia ja pianisteja. Jos he ovat sujuvasanaisia ja kykenevät yksinkertaisin esimerkein selventämään maallikolle sellaisia teosten harjoittamiseen ja esittämiseen liittyviä tyylillisiä ja teknisiä seikkoja, joista kuulija ei ole tietoinen eikä lopputulosta kuunnellessaan kykene havaitsemaan, kasvaa kuulijan asiantuntemus ja hänen laulumusiikkia kohtaan tuntemansa arvostus.

Tämä laajennettu mutkaformaatti vaatii jatkoa. Saksalaisen liedin jälkeen meitä kuulijoita voisi sivistää isoilla mutkallisilla sekä ranskalaisia melodioita että pohjoismaisia ja venäläisiä romansseja. Sitten kulttuurintuntemustamme voisi syventää vaikka eri säveltäjien tulkinnoilla samasta runosta.

Oman ohjelmansa ansaitsisi myös orkesterilaulu ja sen kehitys. Tämän jälkeen voisi olla mielenkiintoista kuulla saman laulun piano- ja orkesteriversiota ja sitä, kuinka laulun luonne orkestroitaessa tai pianoreduktiota tehtäessä saattaa muuttua ja mitä tämä esittäjiltä vaatii. Oman ohjelmansa väärti on myös pianisti yksin. Kolme, neljä pianistia puhumaan kolmesta, neljästä Schubertin laulusta; kas, siinä vasta mielenkiintoinen laulumusiikin ilta ilman laulajaa.

Jotta kaikkeen voitaisiin perehtyä kiirehtimättä eteenpäin tulisi ohjelman kestää yhtä kauan kuin lauantain toivekonsertitkin klo 19.00 – 22.00. Vain yksi laulu kultakin säveltäjältä jättää yksipuolisen kuvan.

Yleissivistys, tuo aikamme kaamea ja poliittisesti epäkorrekti kirosana, saa arvoisensa lippulaivan Flyygelin mutkassa.

Lissee, lissee!

Jorma Koskinen