Pakina: Petri Prauda
“Kölnin tuomioki-i-i-rkko-o-o, se on Saksan tärkein rakennu-u-s!” Tämä tutun “Porvoon tuomiokirkon” sävelellä laulettava uusi mukaansatempaava yhteislaulu ja monta muuta mukavaa keikkabussissa keksittyä ajanvieteaktiviteettia löytyy piakkoin patanalaisen pelimannin Tero Hyväluoman ja työryhmän kokoamasta kirjasesta Ursäkta ja sata muuta seurapeliä. Yhdeksän seuraleikkiä on jo kasassa. Että muutama vielä niin se on valmis.
Keikkabussiin porukalla sullottuna vietettyjen tuhansien kilometrien matkalla tarvitaan toki leikkimielen lisäksi muitakin sosiaalisia taitoja. Työryhmä on kokoamassa jo toistakin kirjasta nimeltään Kuten juuri sanoin ja sata muuta selviytymiskeinoa sosiaalisiin tilanteisiin. Nostettakoon mainioista selviytymiskeinoista esiin vaikkapa juuri tuo kirjasen nimikkokeino “Kuten juuri sanoin”. Esimerkki:
“Tuo Kölnin tuomiokirkko on sitten vaikuttava rakennus.”
“Se on kyllä Roomalais-germaaninen museo”, johon ilmeenkään värähtämättä: “Kuten juuri sanoin tuo Roomalais-germaaninen museo on sitten vaikuttava rakennus.”
Kansanmusiikki on Suomessa nykyisin marginaalimusiikkia, mutta jos kotimaan kilometritehdas silti kutsuu niin kannattaa pitää navigaattoreista huolimatta hyvä tiekartta aina käden ulottuvilla. Ensinnäkin navigaattorissa saattaa olla savolainen sovellus: “Viijenkymmenen metrin jälkkeen - kiänny vasemmalle – tae oekkeelle. Voe tokkiisa, taeat olla jo perillä!”. Toisekseen Elimäen tarkoitus –pelistä – siis siitä, jossa keksitään merkityksiä kartasta löytyville hassuille paikannimille - on vakiintunut ainakin meidän porukoissamme arkikäyttöön yksi jos toinenkin hieno termi. Kuten vääkiö; hän on se ihme narisija, joka yrittää aina latistaa keikkabussin riehakkaan tunnelman toteamalla pelistä kuin pelistä: “Että te olette lapsellisia!”. Terveisiä vain kaikille Vääkiöläisille kuuntelijoille, ei mitään henkilökohtaista!
Kansanmusiikin markkina-alueena on kuitenkin pelimannin onneksi koko maailma, toisin kuin vaikkapa suomenkielisellä rokilla (tiedän tämän omakohtaisesti, soitin rockyhtyeessä tosissani 13 vuotta). Pieninä palasinahan se muusikon leipä siellä maailmalla toki on, paitsi Saksassa, jossa saavuttuamme erääseenkin hotelliin eräänä iltana keittiö oli jo menossa kiinni. Vastaanottovirkailija sai kokilta sanan, että “jotain pientä” pystyy vielä järjestämään. No, kaikki on kotiin päin ajattelimme. Niinpä eteemme kannettin jokaiselle perunoita, leipää ja kaksi schnitseliä per nenä.
Suomalaisen on hyvä olla maailmalla sikäli, että kutsuja saunaan satelee joka puolelta. Joskus kiukaissa on jopa kivet. Joissakin saunoissa saattaa olla miellyttävä kokolattiamatto. Norjassa erään uimahallin saunassa, jonne menimme kylläkin ilman eri kutsua, emme löytäneet kiulua tai kauhaa. Paikalle riensi nopeasti valvoja, jonka kasvoilta paistoi hätäännys: “Mitä ihmettä te teette?” “Öh, tuota, käytimme tätä muovikassia löylyn heittoon vain koska ei ollut kauhaa.” “Niin mutta että vettä kiukaalle!” Ajatella, että Norjassa voidaan olla noin mielikuvituksettomia!
Kiertue-elämähän koostuu pääosin matkustamisesta ja odottelusta. Mielikuvitusta tarvitaan kuluttamaan kaikki se aika jolloin ei olla keikalla. Eräs mukavimmista tavoista kuluttaa kiertueella aikaa on rentoutua konsertin jälkeen pitämällä bileet puussa. Tanskassa on hyviä puita tähän tarkoitukseen. Hyvässä puussa ulottuvat paksut ja kantavat oksat lähes maahan asti. jolloin lehvien suojassa on tilaa kahdenkin bändin istua bändäreittensä kanssa. Tavoitteena on etteivät jalat koske maahan koko iltana. Tanskassa on myös hyvää olutta tähän tarkoitukseen.
Muusikon ammatti on kaiken kaikkiaan aika jännä. Mitä pitemmäksi kiertue venyy sitä eristyneempään kuplaan bändi sulkeutuu, siis tahtomattaan. Paikat ja yleisöt vaihtuvat, valuutat ja kielet vaihtuvat, maisemat vaihtuvat, kupla pysyy ja konsertissa lähtee taas “kone käyntiin”. Onneksi on nykyään tämä näköpuhelin, Skype, jolla pystyy pitämään hienosti kotiin yhteyttä ja jalat maassa. USAn armeijalla oli käytössä ainakin ennen ns.“flat Daddy” eli luonnollisen kokoisia kuvia isistä eri vaatteissa kodin seinille kiinnitettyinä, etteivät lapset unohtaisi pitkien komennusten aikana miltä isi näyttää. Nyt lapsi kuitenkin näkee ja kuulee isin, tai äidin, vaikka joka päivä tietokoneen välityksellä. Siinä on valtava ero siihen että ei kuulisi ja näkisi.
Mikäli kuplan sisällä vääristyneen aika-avaruus –jatkumon johdosta kierueella joskus nähdään ylilyöntejä, tulee muistaa ettemme edusta ulkomailla vain itseämme. Silloin kannattaa ottaa kasvoille levein hymy mitä löytyy ja huudahtaa valloittavasti: Grattis! Vi kommer från Sverige!
Petri Prauda
MuM, säkkipilliaktivisti
