Pakina: Vilma Timonen
Kansanmusiikin koulutus elää ja kehittyy kovaa vauhtia. Opetusta on tarjolla muutamissa valveutuneissa musiikkiopistoissa, konservatorioissa, kansalaisopistoissa, ammattikorkeakouluissa sekä tietysti Sibelius-Akatemiassa. Opetustyötä alan ammattilaisille tarjoavat myös lukuisat lyhytkurssit ympäri maan.
Mitä tarjottavaa kansanmusiikkipedagogiikalla on musiikkipedagogiikan kenttään? Mitä kansanmusiikkipedagogiikalla ylipäänsä tarkoitetaan ja mitä tuo käsite pitää sisällään?
Minulle tähän spesiaaliin musiikkipedagogiikan lajiin kuuluvat läheisesti ainakin kunkin soittajan oman persoonallisen muusikkouden tukeminen improvisaation, omien sävellysten sekä sovitusten sekä kunkin oman persoonallisen ilmaisun etsimisen kautta.
Hetkessä täysin uuden musiikin luominen tai trad-kappaleiden pohjalta syntyvien tulkintojen ja variaatioiden opiskelu kuuluvat kiinteästi soittotunneille. Kansanmusiikin luonteeseen ovat kautta vuosisatojen kuuluneet alati muuntuvat ja kehittyvät variaatiot erilaisista teemoista. Se että musiikki ei ole kahlehdittu mihinkään tiettyyn muottiin antaa kullekin musisoijalle mahdollisuuden oman inspiraation syttymiseen ja sen seuraamiseen, oman tulkinnan tekemiseen ja sitä kautta oman musiikillisen äänen vahvistamiseen.
Kansanmusiikki on ollut kuulonvaraisesti siirtyvää perinnettä ja kirjoitetut nuottikuvat eri kansanmusiikin lajeista ovatkin edelleen usein hyvin viitteellisiä mitä esitystapaan tulee. Tietotaito eri rytmityyppien käsittelystä, erilaisista fraseeraus- sekä tulkintatavoista ei ole välttämättä löydettävissä nuotista vaan vaatii aiheeseen perehtymistä musiikkia kuunnellen ja soittamalla analysoiden. Nauhojen, opettajan esimerkin, erilaisten levyjen ja äänitteiden kuuntelu kehittää korvaa erilaisille sointiväreille ja niiden tarjoamille tulkinnan mahdollisuuksille ja sitä kautta päästään jälleen hakemaan persoonallisia ratkaisuja omaan tulkintaan.
Säveltäminen on luonnollinen tapa toteuttaa muusikkoutta itsessään. Kansanmusiikkipedagogit ovat esittäneet paljon ajatuksia lapsen luovasta muusikkoudesta ja kannustamisesta sen käyttöön ottamisesta soiton opiskelussa. Lapsi on jo muusikko ja osaa tuottaa musiikkia monin eri tavoin. Alkaen siitä että kannustetaan pientä lasta rallatteluun, rytmittelyyn eri tavoin sekä omien pienten laulujen luritteluun päästään iän karttuessa ja harrastukseen syventyessä musiikin eri osa-alueiden opiskelun kautta vaikkapa aina ammattitasolle asti luovaan muusikkouteen, jossa musiikki on esittäjälleen omaa.
Oman kokemukseni mukaan kaikkien näille kansanmusiikin opiskelussa tärkeinä pidettävien taitojen hallinnalle olisi yhä enenevässä määrin kysyntää kaikkialla musiikin kentässä.
Harrastajatasolla palkitsevat kokemukset oman musiikillisen ilmaisun löytymisestä sekä kokemus vapaammasta tavasta tehdä musiikkia. Ne tarjoavat elämyksiä niin lapsille kuin aikuisillekin.
Ammattilaispuolella mm. teatterit ja tanssiryhmät niin kansan- kuin nykytanssin saralla arvostavat uutta luovia improvisaatiotaitoisia soittajia, jollaisiksi kansanmuusikot ammattilaisina ovat osoittautuneet. Hyvä läsnäolo ja liikkuminen lavalla ovat myös osin seurausta koulutuksen monipuolisuudesta.
Tanssilajeihin tutustuminen kuuluu jokaisen ammattikansanmuusikon koulutukseen kuten myös poikkitaiteelliset produktiot eri taiteenlajien edustajien kanssa.
Koulutuksen saralla niin peruskoulujen musiikinopettajille kuin musiikkileikkikoulujenkin opettajille olisi valtavasti iloa kuulonvaraisen musisoinnin työkaluista sekä sovittajan ja säveltäjän taidoista ja niitä tulisikin yhä lisääntyvässä määrin mielestäni systemaattisesti koulutusvaiheessa näiden alojen opiskelijoille opettaa.
Kansanmusiikkipedagogiikalla on tarjota tähän koulutukseen valmiita, vuosia käytössä olleita malleja, jotka pohjaavat jopa vuosituhantisista perinteistä ja vieläpä aivan omasta kulttuuristamme.
Vilma Timonen
Muusikko, kansanmusiikin lehtori
