Kuuntelin tarkoin edellisen ohjelman ja mietin.
Luulisin nyt, että kolme vierasta olisi ihanteellinen määrä.
Kuvittelen, että kuulija käsittää keskustelun keskusteluksi mutta ainakin alkuvaiheessa on vaikea käsittää, kuka puhuu.
Tunnustan tässä, että tyhmänylpeä yritys on saada aikaan todellista keskustelua. Ainakin televisiossa "keskustelu" tarkoittaa joskus sitä, että joko toimittaja ristikuulustelee muutamia henkilöitä tai sitten nämä puhuvat kukin ilmaan, eivät toisilleen.
Pyrkimys on rikastaa ja rikastuttaa aihetta tuomalla siihen näkökulmia. Viime perjantaina ja tulevana näkökulmia saatiin tuomioistuinlaitoksesta ja tutkijoilta.
Professori Martti Mäntylän yksi tehtävä on koota näkökulmia.
Luin tänään hiukset pystyssä Suomen Kuvalehden tarinan tsnunami-onnettomuudesta ja pelastustoimista Suomessa.
Toistaiseksi tilanne on sama. Kun tapahtuu jotain todella kauheaa, jokseenkin kaikki viestiyhteydet kaatuvat eli tilttaavat. Kuvalehti Volasen paperin mukaan ulkoministeriön päivystyksestä:"Sitten alkoivat häirintäsoitot."
Yli 12 vuotta sitten tapahtunut Estonian onnettomuutta käytetään onneksi esimerkkinä lehtimiehiä koulutettaessa. Media häiritsi sekä tietoliikennettä että pelastustöitä pahasti.
New Yorkin 9-11 -päivänä ensin kaatuivat matkapuhelinyhtehydet, sitten tornit.
Vakava ehdotus, johon palaan aalloilla: vakiintuneiden toimijoiden (tarkoittaa sanomalehdet + radiot + televisiot) olisi kytkeydyttävä aktiivisesti viranomaisten johtaman pelastussuunnittelun rakenteisiin.
Tämä formaatti vaatii
Tämä formaatti vaatii opettelua ja roolien asettumista paikalleen. Sitten näkee, kuinka isolla joukolla se onnistuu. Arvailen, että kolme vakiojäsentä ja yksi tai kaksi vierasta voisi toimia.
Aina jää jotakin sanomatta ohjelman aikana, ja sitten se kaivelee jälkeenpäin. Ensi viikolla!
- Martti M.