Nyt kun tämäkin erikoislähetys saatiin kunnialla purkkiin, on taas aika listata keskustelun taustalla vaikuttaneita kirjoja. Yhtään suoranaista viitettä ei keskustelussa muistaakseni esiintynyt, mutta kuten sanottu, useita ääneensanomattomia viittauksia voidaan kuitenkin paikantaa.
Olennaisia viitteitä kevyt musiikki -keskusteluun ovat Pekka Gronowin ja Ilpo Saunion Äänilevyn historia (WSOY, 1990), Anneli Asplundin ja Matti Hakon toimittama Kansanmusiikki (SKS, 1981) sekä Suomi soi 1: tanssilavoilta tangomarkkinoille (toim. Gronow - Lindfors - Nyman. Tammi 2004). Tämän lisäksi on mainittava Pekka Jalkasen ja Vesa Kurkelan Populaarimusiikki (WSOY, 2003). Kiinnostava on myös Risto Kukkosen tuore väitöskirja Aavan meren täällä puolen - Arkkityyppiset piirteet ja amerikkalaisvaikutteet suosituimmissa suomalaisissa molli-iskelmissä (2008).
Bellmanin lauluja (Fredmanin laulut ja epistolat) on suomennettu varsin paljon (mm. Karisto, 1987 ja Yliopistopaino, 1991). Vanhempia suomennoksia löytyy myös verkosta osoitteesta http://fi.wikisource.org/wiki/Carl_Michael_Bellman
Relevanttia Bellmaniin liittyvää kirjallisuutta on esimerkiksi Lars Huldenin Bellman-elämäkerta Ruusunpunainen suru (suom. Seppo Mussalo, Yliopistopaino 1999) sekä Ernst Brunnerin romaani-elämäkerta Malja tomullesi (suom. Markku Mannila, Otava 2004).
Lähetyksen musiikki oli siis J. Alfred Tanner ystävineen: "Laulu on iloni ja työni" (trad./san. Tanner) vuodelta 1927, solistina Kosti Tamminen.
