Jokin aika sitten luin radion iltahartauksiin jatkoluentana apokryfikirjoista Ensimmäisen makkabilaiskirjan. Se on kuvaus tapahtumista Palestiinassa 160–130-luvuilla eKr., raaoista ja väkivaltaisista taisteluista ja juonitteluista. Vallanpitäjä, lähinnä Antiokhos IV Epifanes, halusi saada juutalaiset omaksumaan kreikkalaisen kulttuurin jumalineen ja temppeleineen. Taisteluja käytiin jo silloin Jerusalmin temppelistä ja erilaisista uskonnollisista käytännöistä ja siitä kenellä on oikea uskonto.
Kirja oli kuin kertomus tästä päivästä, armotonta taistelua vallasta uskonnon varjolla. Sitä on Lähi-idässä jatkunut yli kaksi vuosituhatta, se ei ole alkanut nyt tai kahdeksan vuotta sitten. Gazan tilanne tulee tietysti mieleen ja se miten vahvasti nykyinen sotatila tuo tunteet esille. Suomalaisissakin tiedotusvälineissä on väitelty asiasta kiihkeästi, jotkut keskustelut ovat olleet suorastaan dramaattisia.
Voiko tällaisesta ”dramaattisesta” aiheesta, Gazan kaistaleen sota, tehdä radiodraamaa? Tai kansainvälisestä taloustaantumasta/-lamasta? Nämä asiat koskettavat meitä, jos eivät suoraan käytännössä, niin ainakin tunne- ja mielikuvatasolla vahvasti. Voiko radiodraama yksilötason kohtaloiden kuvaajana ottaa kantaa ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen tapahtumaan?
Kun tv-uutiset näyttää kuvan lapsivainajista, voiko sen jälkeen lähteä tekemään radioon tarinaa, jossa on palestiinalainen tai israelilainen päähenkilö ja jossa ihmispuheen ja äänimaisemien keinoin kuvataan heidän elämästään jokin tarina. Draama hakeutuu yleensä yksityisellä yleiseen, yleispätevään. Draama pitkine tekoprosesseineen jää jälkeen, ja on myöhässä, jos se yrittää kuvata ajankohtaista tapahtumaa. Se voi voittaa ainoastaan, jos se yksittäistapahtumaa, pientä yksityiskohtaa kuvatessaan samalla nousee universaaliksi, kaikkia koskettavaksi.
Tämä pätee niin sotatilanteisiin kuin taloudellisiin katastrofeihin. Pitkillä prosesseilla niihin pääsee kiinni vain luopumalla ajankohtaisuudesta ja näkemällä pieniä yksittäistapahtumia niin tarkasti, että niille syntyy universaali arvo.
Lyhyitäkin prosesseja draamalla voi olla. Voidaan ottaa kantaa juuri siihen, mitä nyt tapahtuu Gazassa tai New Yorkin pörssissä. Silloin pitäisi olla Reko Lundanin tapainen hetkellisten yhteiskunnallisten tilanteiden kytkentöjen näkijä. (Dokumentaarisen) draaman saa syntymään rinnastamalla vastakkaisia prosesseja, ei henkilöitä/luonteita, mutta siinäkin täytyy olla kirjoittajan kykyä kärjistyneistä tilanteista nähdä se olennaisin kärki.
Yleisradion tapaisella isolla tiedotusvälineellä on monia erilaisia ohjelmamuotoja ja toimintatapoja. Uutiset ja ajankohtaisohjelmat kertovat ja kuvaavat sitä mitä tapahtuu juuri nyt. Draama näkee prosesseja ja kokee ne ihmisten sieluissa.
Tässä radiodraamalle haastetta.
Makkabilaiskirjat olivat ehkä aikansa ajankohtaisohjelma, josta nyt on tullut radiodraama.
