Muutama vuosi sitten eräs opiskelija, joka tutki opinnäytetyötään varten Radioteatterin kellarivarastoa, löysi sieltä Olavi Paavolaisen jälkeenjääneitä papereita. Kolmisenkymmentä konekirjoitusliuskaa "Synkän yksinpuhelun" käsikirjoitusta ja seitsemisenkymmentä sivua suunnitelmaa kirjaa, jonka nimi oli "Eros ja Prometeus". Samassa yhteydessä löytyi myös Paavolaisen vanha matkalaukku jossa oli muutama valokuva-albumi ja joitakin suvun papereita.
Sain tutustua kirjalliseen materiaaliin ennen kuin se luovutettiin omaisille. "Eros ja Prometeus" on todennäköisesti se kirjahanke, josta Paavolainen puhuu Kolmannen valtakunnan vieraana –teoksensa alussa. Teos jonka oli määrä ilmestyä syksyllä 1936. Näin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut ja tutkijat olettavat, että mahdollinen materiaali tuhoutui sodan aikana Paavolaisen kodin palossa Kivennavalla.
Tämä Radioteatterin arkistovarastosta löytynyt käsikirjoitus tai oikeastaan suunnitelma ja materiaalikokoelma oli kirjoitettu paperille, jonka ylälaidassa luki Finlands Anonnscentral Ab. eli Suomen Ilmoituskeskus, mainostoimisto jonka palveluksessa Paavolainen oli v. 1933-35.
Paavolainen sanoo mainitun Kolmannen valtakunnan vieraana- teoksensa esipuheessa 19.11.1936: ”Valmistin ennen matkaani teosta, joka minulla on ollut työn alaisena jo seitsemän vuotta. Näin ollen olen kirjassani omistanut hyvin laajaa huoimota uudelle vitaaliselle ja yksinkertaistetulle ihmistyypille, antikristilisyydelle ja sukupuolimoraalissa tapahtuneille muutoksille. Nämä kolme ilmiötä olivat uuden kirjani johtoaiheita, ja niiden tutkimista varten matkani Kolmanteen Valtakuntaan tarjosi valtavan rikasta aineistoa.”
Ja juuri näihin aiheisiin löydetty materiaali keskittyi. Aineisto koostuu Paavolaisen kirjoittamista lyhyistä, aivan lauseen, kahden kommenteista sivun, parin pituisiin kehitelmiin sekä hänen lehdistä leikkaamiinsa juttuihin ja kuviin. Uuden vapaamman seksuaalimoraalin käsittely on teoksen ydin. Ja olennaista tässä käsittelyssä on 1920-30 –lukujen vanhoillisen kristillisen sukupuolimoraalin kritiikki. Naisen asema, avioliitto, nudismi, ruumiillisuus, atleettisuus, sotilaallisuus ja urheilu liittyvät keskeisesti kirjasuunnitelmaan.
Kirjasynopsiksessa on paljon lainauksia D.H.Lawrencelta (jota ei vielä tuolloin ollut suomennettu), Freudilta, avioliitto- ja sekusaaliopaskirjailijalta Van de Veldeltä ja sadoilta muilta tuon ajan tutkijoilta ja kirjailijoilta. Suureen osaan niistä Paavolainen on liittänyt nootin, mitä asiaa käsittelevässä luvussa hän mitäkin merkintää käyttää. Paavolaisen suunnitelma on hyvin selkeäkäsitteinen kuvaus hänen seksuaalipoliittisesta ajattelustaan. Tässä mielessä siihen oli mukava saada tutustua.
Muistan tuosta materiaalista tällaisen muistiinpanon: ”Meidän aikamme on lopussa – Jumalan kiitos, se on lopussa. Uusi aika tulee – se on oleva toisenlainen! /Paul Ernst/”.
Kirjasuunnittelma ehkä hautautui Paavolaisen matkakirjojen ja sodan alle. Sitten kun sota loppui ja Paavolainen 1940-luvun lopulla aloitti työnsä Radioteatterin päällikkönä, hän ehkä otti kirjahankkeensa esille, tutki sitä työpaikallaan, mutta huomasi, että uusi aika oli tullut ja tämä suunnitelma hautautui vuosikymmeniksi arkistoon. Onneksi on tutkijoita ja opiskelijoita, jotka haluavat penkoa perusteellisesti jokaisen mapin ja kääntää jokaisen sivun.
