Joka menneitä sitä tikulla

Olin Radioteatterin pomo lähes kaksikymmentä vuotta. Tulin tuona aikana kirjoittaneeksi paljon tekstiä radioteatterista, radiodraamasta, ohjelmistopolitiikasta, kuunnelmien lajityypeistä ja teemoista, käsikirjoittamisesta, ohjaamisesta, näyttelemisestä, soundista ja äänestä, tuottamisesta, strategiasta, hallinnosta, taloudesta.

Osa tästä tekstistä julkaisiin jossakin muodossa, mutta suurempi osa liikkui A4-liuskoina, tekstitiedostoina, sähköposteina, power point –tiedostoina ym. minulta monelle eri taholle, esimiehille ja alaisille. Lienee alakanttiin aavistettu, jos sanon että kuukaudessa n. 5-6 liuskaa harkiten kirjoitettua tekstiä lähti minulta jonnekinpäin Yleä. Tämä merkitsee jotakin 1200 liuskan verran radiokuunnelmaa eri puolilta käsittelevää tekstiä, jota olen lähettänyt Ylen sisällä.

Missä se teksti on nyt? Suurimmaksi osaksi ei missään. Osa on painettu erilaisissa esitteissä ja ne ovat jäljellä, mutta sähköisessä muodossa toimitetut tekstit eivät todennäköisesti ole missään. Ne on kirjoitettu erilaisiin päivänkohtaisiin tarkoituksiin: budjettiperusteluihin, henkilöstöselvityksiin, palkka-asioihin, palkitsemiskysymyksiin, organisaatiouudistuksiin, tuotanto- ja pelisääntökorjauksiin, ohjelmistouudistuksiin ja ties mihin. Mutta uskon, että kaikessa tekstissä on myös käsitelty radiodraaman olennaisia kysymyksiä, sen olemassaolon kysymyksiä. Siis kysymyksiä joita minä olen sellaisina pitänyt.

Ihminen tekee siis työtä, tässä tapauksessa kirjoittaa satoja ja satoja liuskoja tekstiä johdolle ja esimiehilleen. Nämä sitten lukevat nuo teksitit ja tallentavat ne johonkin. Käyttäävät ehkä yhden lauseen jossakin strategiasuunnitelmassaan ja deletoivat loput. Eräs esimieheni kaukaa menneisyydestä sanoi: ”minä kirjasin tämän ylös ja otan myöhemmin esille”. En tiedä ottiko.

Minulla oli koneellani tallessa ja säntillisesti erilaisiin aiheenmukaisiin faileihin järjestettynä vuodesta 1992 alkaen kaikki kirjoittamani (keräämäni ja vastaanottamani) materiaali. Erään kerran siirsin kaiken varmuuskopioiksi muistitikulle. Ja poistin koneeltani alkuperäiset failit (miksi!?), vain silloin meneillään olleen vuoden materiaaalit säilytin. Ja sitten kävi niin kuin voit jo arvata: tuo muistitikku katosi selittämättömästi jonnekin. Sitä ei ole koskaan löytynyt. Sillä tikulla oli pienoiskoossa minun Yle-historiani, Yle-historiani joka katosi. Vähän tämän jälkeen lähdin Ylestä eläkkeelle enkä näin ollen, ehkä onneksi, voi katsoa taaksepäin.