(Tämä teksti on lähetetty minulle sähköpostilla, kirjoittajana Terttu Kananen)
Istun vastapäätä työterveyslääkäriä, katson silmiin. Nuori nainen, vaaleansiniset silmät. Mitähän sinäkin tiedät elämästä? Kuitenkin hän olisi valmis antamaan minulle sairaslomaa, laittamaan tauolle, miettimään mitä minulle kuuluu. En suostu. Haluan harkita asiaa muutaman päivän.
Lähden illalla kävelylle. Menen peltoaukealle, joka on vilkkaiden liikenneväylien keskellä kuin taukopaikka. Sieltä näkee järvelle, kaupunkiin, kirjavaan metsärinteeseen, kauas. Vastaani kävelee harmaatukkainen nainen, puhuu itsekseen mutta lopettaa, kun tulee lähemmäs. Liikenne kohisee, myöhäinen lintu yrittää saada ääntään kuuluville.
Neljän päivän kuluttua minulla on uusi aika lääkärille. Ehkä sittenkin voisin lähteä lomalle, mietintätauolle - ruveta joksikin aikaa ulkopuoliseksi.
