Makaan sohvalla, lapseni makaavat jalkojeni päällä, tajunnan tilani heittelee. Olen siis väsynyt, valvon aivan liian myöhään. Öisin kelailen asioita, katselen ulos, pyörin levottomasti netissä. Haahuilen, tuhlaan.
Väkisin väännän itseäni ulkopuoliseksi. Rakennan legolinnaa ja mietin sitä olenko se oikeasti minä joka rakentaa tuon sairaan pienen pojan kanssa. Olenko se minäksi kasvanut minä vai oppinut. Olenko minä tuo poika?
Ei mitään äänityksiä tänään, paitsi lapsen huutoa, en vain ole varma onko sillä mitään tekemistä ulkopuolisuuden kanssa. Eli olkoon. Virallisen kuvankin kaivan omista arkistoista.
Tuottajakin sanoi tekstiviestissä "hienoa". Maailman hienoin legolinna.
Ulkopuolisuuden kuva nro. 2: http://blogit.yleradio1.yle.fi/node/45
