Tänään on aika korkata pullolliset Sihi-juomaa, koska Aku Ankan virallinen munintapäivä 13.3. on vasta ohitettu. Kääk! Aku Ankkahan täyttää tänä vuonna 73 vuotta, joten Suomessa puolipukeisen merimiesankan seikkailuja on säännöllisesti seurattu jo 56 vuotta!
Mikään sarjakuva ei ole vaikuttanut suomalaiseen maailmankuvaan ja kieleen yhtä syvällisesti kuin Aku Ankka. Me pidämme tuota viikoittaista lehteä Disneyn maailmanlaajuisena lastenviihteen lippulaivana, mutta tosiasiassa Aku Ankka ei missään muualla maailmassa ole läheskään niin suosittu kuin Suomessa.
Ei edes syntymämaassaan Yhdysvalloissa, mistä voi saada vihjeen jo keskiviikkoisin ilmestyvän lehden taiteilijoiden nimistä. Kymmenistä piirtäjistä ja käsikirjoittajista ehdoton enemmistö on eurooppalaisia taiteilijoita ja pohjois-amerikkalaiset tekijät ovat oikeastaan poikkeuksia.
Meillä tämän lastenlehden vaikutus on kuitenkin ollut koko sen ilmestymisajan ällistyttävä. Jo muutamassa vuodessa sen jälkeen kun lehteä alettiin Suomessa myydä sen levikki nousi yli sadan tuhannen ja nykyään suosionsa huipulla Akkari on maamme suurin viikkojulkaisu yli 300 000:n tilaajan levikillään.
Niinpä Aku Ankan vaikutus kieleemme ei rajoitu suurten ikäluokkien oppimiin lausahduksiin. ”Iso tynnyrillinen rahaa vai kolmipyörä” on kaikille tuttu sutkaus Carl Barksin piirtämästä Akun klassisesta 1950-luvun tietokilpailuvierailusta. Moni vuosikymmeniä nuorempi muusikko on kuullut esiintymisensä jälkeen kommentin ”timanttinen keikka, hemmot”, joka on peräisin 1980-luvun Aku-tarinasta. Ilmestymisaikanaan kommentti oli liikuttavan vanhahtava, mutta ajan kuluminen on riisunut siltä sen hiukan punastuttavan tekonuorekkuuden.
Vuonna 1957 ilmestynyt Aku yleisurheilijana –seikkailun urheilija Pupu Lihavisto antoi nimensä Kauko Röyhkän yhtyeen kosketinsoittajalle. Suomen poliisin erikoisyksikkö Karhukopla lienee saanut nimensä samannimiseltä konnalaumalta, joka on seikkaillut Ankkalinnassa tarinasta Ankkalinnan pamaus saakka. Ja kukapa mietteliäs köriläs ei olisi kuullut olevansa Jäyhä Jököttäjä, joka alunperin on Barksin piirtämän tarinan myrtynyt koira vuoden 1977 Aku Ankassa.
Amerikkalaisuuden perikuvana pidetty sarjakuvalehti on siis suomalaisen nykykulttuurin yksi olennaisia lähteitä. Mutta miksi juuri Suomessa? Alettiinhan Donald Duck –lehteä julkaista samoihin aikoihin kaikissa pohjoismaissa, mutta vain Suomessa lehti saavutti koko yhteiskunnan läpi leikkaavan aseman.
Syy ei löydy pelkästään Disneyn 50-luvun tärkeimmän taiteilijan Carl Barksin nerokkaista tarinoista. Ainakin yhtä tärkeässä asemassa on lehden suomalainen toimitus. Ensimmäiset 17 vuotta Aku Ankan päätoimittajana toimi Sirkka Ruotsalainen, joka oli urakkaan alkaessaan jo kokenut sarjakuvien kääntäjä, muotitoimittaja ja Elias Erkon sihteeri.
Suomentaessaan Ankka-tarinoita, Sirkka Ruotsalaisen tähtäimessä oli hyvä yleiskielinen ilmaisu ja hän suomalaisti lehteä niin paljon kuin puhekuplat antoivat myöten. Näin myös aikuisista oli hauska lukea lehteä ja sitä oli helppo tilata lapsille kehittäväksi lukemistoksi. Esimerkiksi Ruotsissa Kalle Anka –lehden kääntäjä valitsi slangilinjan ja menestys jäi vaatimattomaksi.
Sirkka Ruotsalaisen elämäntyö Aku Ankan parissa on kunnioitettu ja hänen perintöään on kautta aikain vaalittu huolella Alli Peltosen, Kirsti Topparin, ja Markku Kivekkään päätoimittajakausilla. Mutta uskooko nykyinen päätoimittaja Jukka Heiskanen höpsisimiin, tätä täytyy kysyä Jukka Heiskaselta.
