Tämän radidokumentin tuottajalta tuli viesti:
Tällaisessa projektissa on riskinsä mutta ilman niitä uutta ilmaisua ei löydy. Tässä voidaan testata netin ja radiodokumentin yhteistyötä, sitä miten blogiin kerätty materiaali soveltuu broadcasting-radiodokumenttiin. Onko nettiin liittyvä sattumanvaraisuus, sirpalemaisuus liikaa lineaarisesti kulkevassa radio-ohjelmassa? Toisaalta radio-ohjelman kuunteleminenkin on nykyään sirpalemaista tai sattumanvaraista.
Kuinka moni kuuntelee pitkää radio-ohjelmaa alusta loppuun. Toki niitäkin on, mutta valtaosan kuuntelutottumukset ovat toisenlaisia. Radiota kuunnellaan taustalla, pätkittäin. välillä keskittyneesti, välillä omiin ajatuksiin vaipuen kauemmaksi ohjelmasta. Välillä kuuntelija on ohejlmassa sisällä, välillä sisällä omassa elämässään eli ohjelmasta ulkona, ulkopuolisena. Välillä ohjelma suo kuuntelijalle mahdollisuuden katsella omaa elämäänsä ulkopuolisena.
Yksi tärkeä seikka ulkopuolisuus.fi-projektissa on nettidokumentin ilmaisun etsiminen ja kehittäminen. Millainen olisi nimenomaan nettiä varten tehdyn radiodokumentin ilmaisukieli, millainen ohjelman rakennustapa ja dramaturgia. Nettidokumentti voisi olla yksi uusi jakelu- ja ilmaisukanava dokumentaariselle tavalle tehdä ohjelmia. Siksikin siis projekti on tärkeä.
Ulkopuolisuus.fi -liittää radio-ohjelmaan uudella tavalla kuvia ja tekstiä. Tähän kokeiluun on siis monta tärkeää ja kiinnostavaa syytä......
Dokumentarismii, dokumentin idea ei kuole. Sitä voidaan soveltaa yhä uudella tavalla uusiin välineisiin.
Hannu Karisto, tuottaja
