Lauantaina 21.3.2009 klo 12.15 - 13.57
Vieraana Aarno "Loka" Laitinen.

Jälleen on lauantaina tulossa Tulta munille! - suoraa puhetta feminismistä. Satakaksiminuuttinen suora lähetys Pasilasta alkaa klo 12.15. Moilanen, studioisäntä Jussi ja tuottaja Kurviska toivottavat kuuntelijat tervetulleiksi soittamaan numeroon (09)144 800 tai kommentoimaan täällä netissä. Lauantain 21.3. ajankohtainen vieras on kolumnisti Aarno "Loka" Laitinen - ja puheenaiheena mies.

Sirkka-Liisa Anttila, Tuija Brax, Tanja Cronberg, Anne Holmlund, Liisa Hyssälä, Mari Kiviniemi, Paula Lehtomäki, Suvi Lindén, Astrid Thors, Paula Risikko, Anu Vehviläinen, Henna Virkkunen.

Suomen hallituksen 20 ministeristä 12 on naisia. Naisilla on 57,9 prosenttia hallituspaikoista, eli enemmän kuin missään muualla maailmassa. Myöskään Suomen itsenäisyyden aikana hallitus ei ole milloinkaan ollut näin naisvaltainen kuin nyt.

Ja miten tämä näkyy hallituksen politiikassa?

Vastaus: ei mitenkään.

Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmassa todetaan:

”Hallitus sitoutuu kokonaisuudessaan edistämään tasa-arvoa määrätietoisesti kaikessa
päätöksenteossa. Miehillä ja naisilla on oltava yhtäläiset edellytykset kaikilla
elämänalueilla.”

Käytännön politiikassaan hallitus on kuitenkin unohtanut tasa-arvon. Toistaiseksi hallitus on kunnostautunut lähinnä nuorten naisten ajamisessa kotiin työelämästä. Hallitus on korottanut päivähoitomaksuja, mikä on tehnyt useissa etenkin monilapsisissa perheissä päivähoidosta jo liian kalliin vaihtoehdon. Lisäksi hallitus ei edelleenkään puolla sitä, että osa vanhempainvapaasta korvamerkittäisiin vain isän käytettäväksi. Nykytilanne, jossa naiset pitävät ylivoimaisesti suurimman osan perhevapaista, saa hallituksen puolesta siis jatkua. Näin siitä huolimatta, että perhevapaiden epätasainen jakaantuminen naisille ja miehille aiheuttaa naisten syrjintää työelämässä sekä vaikeuttaa vakavasti naisvaltaisten alojen kannattavuutta.

Nuorten naisten suurin ongelma tässä maassa on pätkätyöläisyys ja masennus. Mitä hallitus on tehnyt näiden ongelmien poistamiseksi? Ei mitään. Keski-ikäisten naisten ongelma on, että he eivät etene työelämässä, ja heillä on liian pienet palkat suhteessa työn vaatimaan koulutukseen ja rasittavuuteen. Naiset ovat myös juuri niitä, joiden kontolle omien sairaiden vanhempien hoito romahtaa – samaan aikaan kun hallitus puhuu valtiosta ”mahdollistajana” ja vapaaehtoistyön lisäämisestä hoivapalveluissa. Miksi hallitus ei sano suoraan sitä, että kyse on siitä, että Suomen naisten halutaan jatkossa hoitavan yhä enemmän lapsia ja vanhuksia ilmaiseksi?

Entä millä tavalla hallitus on pyrkinyt lisäämään nimenomaan maahanmuuttajanaisten ja Suomeen jo pysyvästi asettuneiden erilaisten etnisten ryhmien naisten tasa-arvoa? Puhutaanko meillä esimerkiksi kunniaväkivallasta? Vai oliko sekin semmoinen juttu, kuten ihmiskauppa pitkään oli, että Suomessa sitä ei ole?

Vaikka naisiin kohdistuva väkivalta on yleistä, ei tämäkään hallitus ole ryhtynyt toimin hakattujen naisten tarvitsemien palveluiden järjestämiseksi. Veroeuroja ei riitä edes naisten hengen suojelemiseen: harvaan asutussa Suomessa on vain noin 100 turvakotipaikkaa, kun Euroopan Unionin mukaan turvakotipaikkoja tarvittaisiin yli 600.

Se, että hallituksessa on naisenemmistö, ei hämää enää ketään. Ministerien naiseus sinänsä ei näytä tuottavan sukupuolten tasa-arvoa edistävää politiikkaa – jos sellaista halutaan, niin sitä on jokaisen hallituksessa istuvan nais- ja myös miesministerin ryhdyttävä itse aktiivisesti toteuttamaan!

Lauantaina 14.3.2009 klo 12.15 - 13.57
Vieraana ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Miten toimii nainen politiikassa? Kuinka tasa-arvoinen politiikan maailma on? Voiko feminismiä toteuttaa politiikassa, pääseekö feministi politiikan kabinetteihin? Moilanen haastaa kevään aikana kolme politiikassa näkyvää naista pohtimaan asiaa. Sarjan aloittaa ympäristöministeri Paula Lehtomäki. Millainen feministi on keskustalainen, karaokesta pitävä ministeri, kahden lapsen äiti? Millainen on Paulan Unelmien Herrahissi?

Viikon ajankohtaisen vieraan lisäksi lähetyksessä ovat mukana tuttuun tapaan mukana myös studioisäntä Jussi, Baariäijä, Huijarimies, Ruuhkanainen, Riku Siivonen sekä Feministitesti, Juupas-Eipäs, Viikon motto ja Viikon feministipalkinto. Ja tietysti kuuntelijat, jotka voivat soittaa suoran lähetyksen numeroon (09) 144 800 tai kirjoittaa kommenttinsa ohjelman nettisivulle yleradio1.fi/tultamunille.

Tsirk, tsirk! Kuulostaako tutulta? Ihan tavallinen suomalainen nainen, eli lama-Suomen seksitipunen, siellä mediassa sirkuttaa!

Kun seuraa joukkotiedotusvälineitä näin lama-aikaan, niin tulee hyvin äkkiä seuraavanlaiseen johtopäätökseen: naisia tarvitaan yhteiskunnassa a) seksiin, eli siis täysin viettiensä vietävissä olevien miesten hallitsemattoman seksinnälän tyydyttämiseen, joihin näillä miehillä on täysi oikeus, sekä b) kodin ja lasten hoitamiseen. Näyttää siltä, kuin perinteinen madonna-huora -asetelma olisi muodostunut jokaisen naisen kuvaksi, ja kaikki muut ulottuvuudet jätettäisiin tarkoituksella näkemättä.

Otetaan politiikka. Feminismiä tai edes naisnäkökulmaa on turha hakea siitä politiikasta, jota tämä Suomen tähän saakka naisvaltaisin hallitus toteuttaa. Mitä naisministerit hallituksessa edes tekevät? Sirkuttavat vissiin valtionvarainministerin polvella, samaan aikaan kun hän niistää hyvinvointivaltion naisille tärkeät palvelut minimiin ja puhuu valtiosta ”mahdollistajana” – eli siis Suomesta sellaisena maana, jossa naiset tekevät ilmaiseksi mahdollisimman suuren osan hoiva-alan työstä.

Jo nyt hallitus on kunnostautunut naisten ajamisessa työelämästä kotiin. Eläkeiän korotuksen hallitus kyllä saa aikaiseksi, mutta ei sitä, että perhevapaajärjestelmä muutettaisiin sellaiseksi, että siitä osa korvamerkittäisiin isille! Alle kolmevuotiaan lapsen paikka on kotona, sanoo pääministeri, mutta ei sitä, että kuka sitä lasta siellä kotona hoitaisi! No kukahan? Ei ainakaan isä, kuten ei tähänkään asti, ainakin jos hallitukselta kysytään! Ja kappasta vaan, kuin pisteenä i:n päälle, hallitus päätti vielä korottaa lasten kotihoidon tukea – mikä Suomessa tarkoittaa käytännössä naisten kotiäitiyden entistä suurempaa tukemista!

Sen sijaan kansantaloudelliset elvytystoimet, ne myös meidän naisten yhtä lailla maksamat miljoonien ja miljardien verotulot, suunnataan pelkästään miesvaltaisille aloille, kuten rakentamiseen!

Naiset olkoot kotona hoitamassa lapsia, tärkeintä on, että miehille riittää niin sanottuja oikeita töitä!

Tsrk, tsrk! Entäs tämä seksipuoli sitten? Noi voi hellanduudelis, miehillä on niin rankkaa, he eivät nimittäin Suomessa saa tarpeeksi – eivätkä varsinkaan tarpeeksi sellaista nuorta laatutavaraa, jota haluaisivat, ja joka kaikille Suomen miehille jo ihmisarvon nimessä kuuluisi! Nuoren naisen paneminen ihmisoikeudeksi jokaiselle Suomen miehelle – siinäpä sitä on manifestia kerrakseen näille viiden pennin populistisille miesasiamiehille, joita näyttää nyt kaivautuvan esiin joka kolosta.

Mikäli lama-Suomen mediaa on uskominen, miehet, nuo gorillasta seuraavat yksiaivosoluiset viettioliot, ovat hätää kärsimässä. Muuta vaihtoehtoa heillä ei ole, kuin herkeämättä vongata ja pettyä, eikä naisilla muuta kohtaloa, kuin pihdata, tietenkin silkkaa vittumaisuuttamme. Tsrk, tsrk!

Hyvät siskot – uskovaiset, ja uskomattomat!

Oletko feministi? Jos olet, niin kuulutko kirkkoon?

Jälkimmäiseen kysymykseen moni feministi vastaa nykyisin ei. On paljon syitä, miksi iso joukko feministejä kokee kirkkoon kuulumisen aivan mahdottomaksi. Jos jokin instituutio, niin juuri kirkko on maallisen miesvallan pahin ilmentymä, jossa naiset ovat sivuroolissa niin pyhissä kirjoituksissa ja opin tulkinnassa, kuin myös uskonnollisten rituaalien käytännön harjoittamisessa.

Se, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko liian kauan sieti naispappien syrjintää, puuttuen siihen käytännössä vasta viime vuonna, eli 20 vuotta naispappeuden sallimisen jälkeen, on saanut feministien verenpaineen kohoamaan. Toinen feministejä erityisesti ärsyttävä asia on kirkon vaikeus hyväksyä homoseksuaalisia parisuhteita. Nämä syyt ovat käytännössä ajaneet monet feministit eroamaan kirkosta.

Osa feministeistä kuitenkin kuuluu kirkkoon. Myös feministeissä on ihmisiä, jotka uskovat Jumalaan ja joille on tärkeää kuulua kirkkoon ja ottaa osaa seurakunnan toimintaan. Osalle feministeistä kirkko on työpaikka, jossa he haluavat kunnianhimoisesti rakentaa uraa. On myös feministiteologeja, jotka tarkastelevat kristillistä uskoa ja Raamattua naisnäkökulmasta.

Feministeillä ei silti ole kirkossa helppoa. Kirkossa naisia on sorrettu niin pitkään, että esimerkiksi kirkon naistyöntekijät ovat hyvin sisäistäneet asemansa heikompana astiana, eli sen ajattelun, etteivät merkittävimmät kirkolliset tehtävät edes kuulu heille. Vaikka nuorista papeista ja teologian opiskelijoista jo enemmistö on naisia, Suomen kaikki kahdeksan piispaa ovat edelleen miehiä.

Kannattaako feministin sitten kuulua kirkkoon? Minusta kannattaa, jos uskoo, ja haluaa kuulua. Lisäksi on hyvä tiedostaa, että myös kirkko tarvitsee feminismiä ja feministejä, jotka voivat omalla toiminnallaan muuttaa kirkkoa tasa-arvoisemmaksi ja naisystävällisemmäksi. Tehokkaimmin näitä muutoksia saavat aikaan naiset itse, ja todennäköisimmin vielä feministit.

Uskovat feministit ovat tärkeitä, sillä he voivat muuttaa kirkkoa sisältä päin. Kirkkoa ei tule jättää naispappien syrjijöiden ja muiden taantumuksellisten konservatiivien käsiin, vaan se tulee ottaa haltuun ja demokratisoida. Feministinen vallankumous tulee ulottaa myös kirkkoon.

Eli siis, taisteluun – naisystävällisen ja feministisen kirkon puolesta!

(YLE Radio 1 lauantaina 28.2.2009 klo 12.15 - 13.57. Lähetyksen jälkeen kuunneltavissa netissä)

Mikä on naisen paikka kirkon hierarkiassa? Onko naisen ainoa vaihtoehto jättää seurakunta, jos sukupuoli vaikeuttaa yhteistyötä? Kalevalan päivän Tulta munille! -lähetyksessä on Anne Moilasen vieraana teologifeministi ja kirkkotyöläinen Irja Askola.

Lappeenrannasta kotoisin oleva ja Espoon hiippakuntasihteerinä toimiva Irja Askola oli viime vuonna ehdolla Mikkelin hiippakunnan piispanvaaleissa. Hän on myös runoilija ja kirjailija, julkaissut mm. teoksen 'Lasinen lapsuus' yhdessä Anja Porion kanssa sekä runoteoksen 'Jos olet, ole nyt' .

Hyvät ihmiset, kaikki te, jotka olette joskus syntyneet!

Myös meidän aikuisten on tärkeää puhua elämän alusta, siitä, kun kukin meistä ensimmäisen kerran veti keuhkonsa täyteen ilmaa ja parkaisi, että huhuu, täältä tullaan! Eli on tärkeää puhua synnytyksestä!

Synnytys on poliittinen asia, joka koskettaa kaikkia ihmisiä yhteiskunnassa – ei vain niitä, jotka synnyttävät! Se, miten synnyttävää naista kohdellaan ja millaiset olosuhteet hänelle tuohon ainutlaatuiseen tapahtumaan tarjotaan – siinä on verorahoilla kustannetun hyvinvointiyhteiskunnan koko kuva pienoiskoossa. Synnyttäjän kohtelu paljastaa, miten yhteiskunta suhtautuu naisen ruumiillisuuteen ja seksuaalisuuteen. Nyky-Suomessa näyttää siltä, että alkukantainen, pelottava ja villi synnyttävä nainen haluttaisiin mieluiten passivoida kätevästi makuulle sänkyyn, ja että hän ei liikkuisi liikaa, ja että käyttäisi kivunlievitykseen mieluiten lääkkeitä, joita sairaaloissa niin hyvin osataan käyttää. Siistiä ja kätevää!

Synnytys on haluttu tehdä mahdollisimman helpoksi, vaivattomaksi ja tehokkaaksi – ja tätä kaikkea nimenomaan siksi, että synnytyksiin kuluisi mahdollisimman vähän aikaa, rahaa ja henkilökunnan resursseja. Synnytyksiä nopeutetaan keinotekoisesti, jotta äidit eivät olisi sairaalassa niin pitkiä aikoja, ja heihin kytketään liikkumista vaikeuttavia laitteita ja antureita, jotta vauvan turvallisuus saataisiin varmistettua myös silloin, kun kiireinen kätilö ei ehdi olla paikalla. Suosittu lääkkeellinen kivunlievitys aiheuttaa lisää lääketieteellisiä toimenpiteitä, ja syntyy kierre. Se, että synnytys on perusluonteeltaan hidas, intiimi ja luonnonmukainen tapahtuma, on unohdettu!

Kun on laskukausi, sairaanhoidossakin mietitään, mihin kaikkeen meillä on varaa ja mihin ei. Synnytyksissä ei pitäisi säästää. Koska vain naiset synnyttävät, on vääränlainen tehokkuuteen pyrkiminen synnytyksissä suoraan naisten terveyden huonontamista. Sitä ei tule hyväksyä, oli sitten nainen tai mies, synnyttänyt tai synnyttämätön.

Pelottelu ja pilkka ovat ne, jolla synnyttävät naiset alistetaan: ”Jos et makaa hiljaa selälläsi, lapsesi henki on vaarassa. Ja mitä se semmoinen vesisynnytyskin on, mokomaa elämysmatkailua ja virtahepotoimintaa!” Tällaisia puheita kuulee Suomessa 2000-luvulla.

Stop synnyttävän naisen alistamiselle – ja arvo hänen omille toiveilleen! Naiselle kuuluu oikeus saada synnyttämiseen kaikki se aika ja apu, joka siihen tarvitaan! Eläköön kaunis, ihana ja juhlittu naissynnyttäjä!

Suurin osa naisista synnyttää sairaalassa, sitä ei pahemmin kyseenalaisteta, kun tärkeää on nopeus ja tehokkuus. Entä synnytyskipujen lieventäminen, mitä muita vaihtoehtoja olisi kuin epiduraalipuudutus?

Kuinka vapaa asioista on päättämään tuleva äiti itse? Vai onko nainen ylipäätään vain liian kiltti ja laiska ottamaan selvää?

Anne Moilasen vieraana on kulttuuriantropologi Malla Rautaparta.

YLE Radio 1:ssä lauantaina 21.2.2009 klo 12.15 - 13.57. Lähetyksen jälkeen ohjelma kuunneltavissa ja tallennettavissa tämän sivun oikean palstan Radiosoitin-ikkunasta.

Suoraan Tulta munille! -lähetykseen soittaa säännöllisesti myös uran ja perheen riepottelemana Ruuhkanainen. Kuuntele mitä hän tuumii elämästä ja naisen elämästä.

Ruuhkanainen keksi oivan lahjan miehelleen, vai keksikö....
Kuuntele

Ruuhkanainen saa uudet silmälasit, mutta sitten Sisu-poika muljahtaa nujutessa lasien päälle...
Kuuntele

Ruuhkanainen toivoisi isovanhempia lastenvahdeiksi, vaan onnistuuko...
Kuuntele

Ruuhkanainen haluaa pitää puoliaan, vaan voiko täällä Suomessa sellaista...
Kuuntele

Ruuhkanainen paneutuu vauvan kasvatukseen ja kertoo myös mitä on sivistys.
Kuuntele

Ruuhkanainen on onnellinen juurevan miehensä metsästysharrastuksesta...
Kuuntele

Ruuhkanainen kuulee autosta outoa ääntä...
Kuuntele

Ruuhkanainen soittaa jokaiseen Tulta munille! -lähetykseen, joten uusia pohdintoja maailman menoon on tulossa jo ensi lauantaina!

Hyvät naiset – köyhät ja rikkaat ja te ihan tavalliset!

Naisella pitää olla oma huone ja rahaa, jotta hän voisi kirjoittaa. Näin linjasi brittiläinen Virginia Woolf teoksessaan Oma huone vuonna 1929, eli tasan 80 vuotta sitten.

Kysymys oman rahan tärkeydestä naiselle ei ole vanhentunut. Silti raha on monien naisten mielestä epäkiinnostava ja kiusaannuttavakin puheenaihe. Eikä ihme, sillä kaikki alkaa jo lapsuudessa: selvitysten mukaan vanhemmat antavat pikkutytöille kaskimäärin 20 prosenttia pienempää viikkorahaa kuin pikkupojille – eli ”naisen euro on 80 senttiä” toteutuu jo lapsuudessa! Mikä vanhempien viesti kasvuiässä oleville tytöille siis on? Että he eivät tarvitse niin paljon rahaa kuin pienet pojat – tai, että he eivät osaa käyttää sitä yhtä hyvin kuin pojat? Että pojat tekevät sijoituksia, mutta tytöt tuhlaavat?

Naisen vaikea suhde rahaan jatkuu aikuisuudessa – nimittäin niin, että monilla naisilla ei tunnu koskaan olevan liikaa, tai edes tarpeeksi, rahaa. Mistä se sitten johtuu? Useimmat naiset käyvät töissä siinä missä miehetkin, eikä useimpien suomalaisten naisten raha kulu pelkästään ruokaan ja muihin perustarpeisiin, vaan rahaa jää yli. Silti naisten raha näyttää vain ikään kuin hupenevan käsistä.

Monien mielestä on epänaisellista olla kiinnostunut rahasta. Naisellista on jättää perheen raha-asiat miehen hoidettavaksi lähtien siitä, kenen vastuulla ovat pankkiasiat ja lainanlyhennykset ja vakuutukset, kuka tekee veroilmoituksen, ja niin edelleen. Epätasa-arvoa on, että koska naiset ansaitsevat miehiä vähemmän, jopa saman perheen sisällä puolisoilla voi olla hyvinkin erilainen elintaso ja henkilökohtainen varallisuus. Tyypillistä on, että perheissä miehet onnistuvat kartuttamaan myös omaa henkilökohtaista varallisuuttaan, toisin kuin naiset, joiden kaikki raha näyttää kuluvan omien ja läheisten, kuten lasten, arkisiin tarpeisiin.

Meidän naisten tulee ymmärtää, mitä raha oikeastaan on. Oma raha on itsenäisyyttä ja riippumattomuutta puolisosta, suvusta tai kenestäkään muusta ihmisestä. Oma raha on sitä, että pärjää, ja hallitsee elämäänsä. Että ei ole kuukausien ja vuosien virrassa ajelehtija, vaan oman aluksensa paras kuviteltavissa oleva kapteeni. Oma raha on vapautta tehdä elämässä mitä haluaa, ja lopulta myös ehkä valita, kuinka paljon työtä tekee ja millaista työtä tekee. Oma raha on valtaa omaan elämään.

Hyvät ihmiset – kyse ei ole siitä, että jokaisen naisen ja jokaisen feministin tulisi pyrkiä rikastumaan roopeankaksi. Kyse ei ole ahneudesta, vaan pientenkin tulojen hyvästä hallinnasta. Mutkattoman ja fiksun rahasuhteen puolesta – basta!