PAKOLAINEN KALASTAJASAARELTA
(Lumpeenkukkalampi, Tammi 1997)

Annika Thorin Lumpeenkukkalampi on nuortenkirja, joka kertoo juutalaisesta Steffi-tytöstä. Hänen vanhempansa ovat lähettäneet hänet ja hänen pikkusiskonsa Wienistä pakolaiseksi Ruotsiin toisen maailmansodan aikana.

Kirjassa Steffi muuttaa uudelta kotisaareltaan Söderbergin tohtoriperheen vuokralaiseksi Göteborgiin aloittaakseen siellä oppikoulun. Hän voi asua lomien lisäksi vain yhden viikonlopun kuukaudessa saarella, jonne jätti sisarensa, kasvatusvanhempansa ja ystävänsä. Saarelta lähteminen on haikeaa, mutta Steffi on myös iloinen päästessään kaupunkiin, tavatessaan uusia ystäviä ja - tietenkin - päästessään lähelle ihastustaan, tohtorin häntä viisi vuotta vanhempaa poikaa.

Lumpeenkukkalampi on mielenkiintoinen ja sujuvasti kirjoitettu kirja. Se on nopealukuinen eikä missään vaiheessa kyllästytä. Juutalaisena Steffi törmää erilaisiin asenteisiin, ja kirjan edetessä seurataan myös vanhempien tilannetta Wienissä, kun he yrittävät päästä pois maasta ja hakea paikkaa, jossa perhe voisi olla turvallisesti yhdessä. Rikkaiden ja köyhien välinen kuilu tuodaan myös hyvin esille, kun kuvataan suuressa talossa asuvaa tohtoriperhettä palvelijoineen, ja sen vastapainoksi Steffin ystävää, joka asuu yksiössä yhdeksänhenkisen perheensä kanssa.

Lumpeenkukkalampi on hyvä kirja, jossa Steffin omat tunteet ja ajatukset ovat suuressa osassa ja joka kuvaa toisaalta hyvin myös elämää puolueettomassa Ruotsissa sota-aikana.

-Lydia Laine-

 

TUULI LAULAA TUSINAKAMAA
(Tuulen laulu, Tammi 2002)

William Nicholsonin trilogian ensimmäinen osa Tuulen laulu edustaa hieman erilaista, Philip Pullman -tyylistä fantasiakirjallisuutta. Tarina on kerrottu (tai ainakin yritetty kertoa) niin, että lukija voi itse päättää, sijoittaako sen tulevaisuuteen, nykyaikaan vai menneisyyteen. Kirjan varsinaiset sankarit ovat 11-vuotiaat kaksoset Kestrel ja Bowman Hath, mutta päähenkilöitä ovat myös muut Hathin perheen jäsenet.

Aramanthia on pyöreä kaupunki, joka on jaettu värivyöhykkeisiin. Kouluarvosanat ja muut saavutukset määräävät asuinalueen ja sosiaalisen aseman. Erityisesti Kestrelin mielestä systeemi on täysin kelvoton, ja hän myös näyttää sen. Aramanthiassa ei kuitenkaan kapinallisia kauaa katsella ja pian koko Hathin perhe onkin todella pahassa pulassa. Niinpä Kestrel, Bowman ja heidän ystävänsä Mumpo pakenevat Aramanthiasta täysin vieraaseen ulkomaailmaan hakemaan Tuulen laulun takaisin pelastaakseen itsensä lisäksi koko kotikaupunkinsa.

Tuulen laulu on ihan kiva pikku fantasiasatu. Takakannessa luvataan "päätähuimaavaa, koskettavaa ja jännittävää" seikkailua ja ainekset sellaiseen saattaisivatkin löytyä, mutta tällä kertaa tuloksena on mielestäni tusinakamaa. Kirjassa on melko paljon toistoa, juonenkäänteet ovat hieman yksinkertaisia ja ennalta arvattavissa. Huumoriakin olisi voinut viljellä vähän reippaammin. Kirjan ajoittumisen jättäminen lukijan mielikuvituksen varaan on hyvä asia, mutta kun tuollaiseen ratkaisuun päädytään, tulisi tuosta linjasta pitää kiinni. Koska näin ei käy, minun tapauksessani Nicholson onnistui särkemään kirjan maailmasta saamani mielikuvan pariinkin otteeseen kirjan keskivaiheilla ja sen jälkeen.

Kaikesta tästä huolimatta Tuulen laulu on ihan kelpoa ajanvietettä silloin, kun ei juuri jaksaisi ajatella mitään. Se on nopealukuinen ja voisi sopia niillekin lukijoille, jotka eivät muuten niin välitä fantasiakirjallisuudesta. Kirjan hahmoilla on kekseliäitä piirteitä ja päähenkilöt ovat tosi symppiksiä. Omasta mielestäni ehdottomasti parasta kirjassa on alun kahden sivun mittainen myytti Tuulilaulajasta. Muiltakin osin fantasiamaailma on toki mielenkiintoinen ja loppua kohden tempon nopeutuessa kirja paranee huomattavasti. Uskallan suositella tätä kirjaa 10 -12-vuotiaille, mutta vanhemmille lukijoille se voi jäädä suurilta osin tylsäksi lukukokemukseksi.

-Liisa Kauppinen-

FARKKUISTA TYTTÖENERGIAA
(Neljä tyttöä ja maagiset farkut, WSOY 2002)

Ann Brashares on kirjoittanut kirjan nimeltä Neljä tyttöä ja maagiset farkut. Kirja kertoo neljästä hyvästä ystävyksestä, Lenasta, Tibbystä, Bridgetistä ja Carmenista, jotka joutuvat ensimmäistä kertaa elämässään viettämään kesäloman erillään toisistaan. Tämä on heille erittäin vaikeaa, joten he hankkivat yhdet farkut, joita yksi tyttö käyttää viikon verran ja lähettää sitten seuraavalle. Näin tytöillä on edes jotain yhteistä loman aikana. Farkkujen kanssa tai ilman tytöille sattuu kaikenlaista, joka auttaa tyttöjä oppimaan uusia tärkeitä asioita ja tuntemaan itsensä paremmin.

Kirjan nimestä ja kirkkaan räikeästä kannesta saa mielestäni aivan väärän kuvan koko kirjasta. Nähdessäni kirjan kuvittelin, että se on huono lässyn lässyn -kirja ja että se sopisi paremmin vain pikku teinitytöille (siis pienemmille kuin minä). Olin aivan väärässä, sillä kirja kertoo erittäin tärkeistä asioista, kuten nuoresta rakkaudesta, isän uudesta perheestä, lapsen vakavasta sairaudesta ja kuolemasta. Kirja sopii mielestäni hyvin 12-vuotiaille tytöille ja sitä vanhemmille nuorille. Suosittelen tätä kylläkin myös aikuisille naisille, jos he ovat huumorintajuisia ja elämänhaluisia.

Jos joku kirja pitäisi lukea, suosittelen lämpimästi kirjaa Neljä tyttöä ja maagiset farkut, sillä se on hauska, mutta myös vakava tarpeen tullen. Se kertoo asioista, joista ainakin jotain jokainen joutuu joskus omassa elämässään kohtaamaan.

-Saara Palmén-

TULITIKKUIHMISIÄ
(WSOY 2001)

Reija Keskiahon kirja Tulitikkuihmisiä kertoo kolmen nuoren, Teemun, Paten ja Marjaanan elämästä. Kirjan alussa kuvioissa liikkuvat vain Teemu ja hänen ystävänsä Pauli eli Pate. Teemu asuu kahdestaan äitinsä kanssa. Hänen vanhempansa ovat eronneet jonkin aikaa sitten. Pate puolestaan asuu yksin. Kirjassa esiintyy myös Timppa. Hän ei ole useinkaan Teemun ja Paten seurassa, koska hänellä on oma tyttöystävä, Irkku, jonka kanssa hän viettää aikaansa. Myöhemmin Teemu saa puhelun hänen isältään. Hän ilmoittaa, että Teemun siskopuoli, Marjaana, on tulossa Teemun ja hänen äitinsä luokse asumaan. Ensin Teemu ei pidä ideasta vaan hän päättää vihata jokaista ihmistä tässä maailmassa, paitsi tietenkin hänen ystäväänsä Patea. Myöhemmin kuitenkin Teemun mielipide Marjaanasta muuttuu. Marjaana alkoi liikkaa Teemun ja Paten seurassa. Marjaanalla ei ole mitään aavistusta poikien vapaa-ajan vietosta, kunnes hän vain päättää kysyä ohimennen, käyttävätkö he huumeita. Marjaanan puolihuolimaton heitto osuu maaliin.

Marjaana kiinnostuu huumeista ja haluaa itsekin kokeilla niitä. Pian koko porukasta tulee huumeiden ja alkoholin sekakäyttäjiä. He ovat sekaisin aamusta iltaan, päivittäin ja välillä joku vetää jopa överitkin. Käyttö on todella rajua.
Teemun ja Marjaanan välit lämpenevät entisestään, kun Teemu näkee Marjaanan uusin silmin. He viettävät paljon aikaa toistensa seurassa. He käyttävät yhä useammin ja enemmän erilaisia huumeita. Pate innostuu kokeilemaan piikkejä, mutta Teemu ei oikein innostu.

Huumeiden käyttö vaikuttaa luonnollisesti nuorten koulunkäyntiin. Koulu ei sujukaan enää niin hyvin kuin alussa. Elämä alkaa muutenkin kulkea huonompaan suuntaan.
En pitänyt kirjan lopusta, koska se tuntui tulevan jotenkin liian nopeasti. Henkilöillä asiat jäivät vähän kesken. Muutamista tapahtumista olisin halunnut tietää enemmän.
Kirjan alussa minua hämäsi, kun en tiennyt Teemun enkä Paten ikää. Sitä ei kerrottu selvästi. Päättelin vain sen heidän luonteen ja käyttäytymisen perusteella. Kirjan keskellä se vasta kerrottiin oikeasti.

Mielestäni kirja oli hyvä, ja sitä oli kiva lukea. Kirjassa kuvattiin hyvin nykynuorison huumeiden käyttöä, mikä kiinnostaa monia ihmisiä. Kirjassa on myös paljon huumoria, mutta mukana on kuitenkin myös surullisia kohtia. Vaihtelevat tunnelmat takaavat, että kirja ei käy yksitoikkoiseksi tai tylsäksi. Voisin jopa sanoa, että tämä on paras lukemani kirja. Pidin erityisesti kirjan humoristisista kohtauksia. En ole koskaan hymyillyt tai nauranut lukiessani kirjaa, mutta tätä kirjaa lukiessani nauroin usein! Se sai minut hyvälle tuulelle. Kouluarvosanana antaisin kirjalle yhdeksikön. Kirjaa ulkoasu on selkeä ja teksti helppolukuista. Suosittelen tätä kirjaa nykynuorten elämästä kiinnostuneille, 15-vuotiaille ja sitä vanhemmille nuorille.

- Linda Ipatti-

TULILINTUTARINA
(Höyhenpoika, WSOY 2002)

Nicky Singerin teos Höyhenpoika kertoo 12-vuotiaasta pojasta nimeltä Robert. Robert on laiha ja hiljainen, ja hän joutuu usein luokkatovereidensa pilkan kohteeksi. Kun Robertin luokka osallistuu projektiin vanhainkodin asukkaiden kanssa, Edith, yksi asukkaista, haluaa parikseen juuri Robertin. Edith pyytää Robertia käymään Chance Housen ylimmässä kerroksessa: asunnossa, josta erään pojan huhutaan hypänneen alas. Edith pyytää hyvin kiihkeästi, joten Robert myöntyy pyyntöön. Hän löytää asunnosta kolme höyhentä. Mutta mitä tekemistä Edithillä on kuolleen pojan ja höyhenien kanssa?

Kun aloitin kirjan, se vaikutti todella mielenkiintoiselta. Vaikka en ollutkaan vielä ihan päässyt kärryille, ja jotkin lauseista on mielestäni kirjoitettu tai käännetty epäselvästi, en halunnut päästää kirjaa käsistäni. Nyt kun olen lukenut koko kirjan, voin sanoa, että se vain paranee loppua kohti.

Teksti voisi olla suoraan Robertin päiväkirjasta, koska se on hyvin helppolukuista, kun pääsee vauhtiin, ja paikoilla, ihmisillä ja asioilla on lapsenmielisiä nimiä, kuten Koirankoipi-kuja, kolaripaikka-asenne, viinirypäletapaus ja Herra Rasvapannu. Lausekkeita on myös paljon, ja ne tekevät tekstistä elävämmän ja sujuvamman.

Kirja osaa olla yhtä aikaa sekä tarunomainen että todentuntuinen. Nauroin kohdassa, jossa Robert yrittää epätoivoisesti saada lankaa neulansilmään ja lankaan solmua - käsityöt tiedettävästikin ovat lähinnä naisten heiniä. Tämä kohta on kuitenkin kirjan ainoa hauska kohta, sillä muuten kirja on melko surullinen ja herkkä. Kirja nimittäin kertoo omien pelkojen kohtaamisesta ja niiden voittamisesta.
Kirjailijalla lienee rikas mielikuvitus, kun hän on keksinyt paljon hienoja yksityiskohtia. Juuri yksityiskohdat tekevät teoksesta mukaansatempaavan ja nokkelan. Kirjaa ei missään tapauksessa kannata jättää lukematta, oli sitten minkä ikäinen tahansa.

- Rosaleena Luokkala-