Tessa ja Aikku halasivat pitkään ja hiljaa. Hetken päästä Tessa irtautui Aikun otteesta ja sanoi:
- Mun tulee sua ikävä sua ihan kamalasti, Tessan ääni sortui ja kyyneleet valuivat hänen silmistään. Aukku oli itkenyt koko aamun, ja hänen silmänsä olivat olivat punaiset ja turvonneet. Tessa pyyhki kyyneleet ja tuli vielä halaamaan Aikkua:
- Olet sinä aikamoinen tyttö, se kuiskasi.
- Ainomaria! Pitäisi lähteä kohti Kuopiota tai ollaan vielä huomennakin täällä,
Ilkka sanaoi iloisesti, muta hymy jähmettyi ja hävisi hänen kasvoiltaan, kun hän näki Aikun murhaavan katseen.
- No, pitää mennä, Aikku sanoi ja kääntyi lähteäkseen mutta kääntyi vielä ja
huikkasi:
- Hei Tessa! Kyll me vielä nähdään aika pian varmasti!

Aikku katsoi vielä pitkään pysähti, josta Tessa hyppäsi bussiin.
Ilkan tekohymy tuijotti Aikkua autonpeilistä. Aikku valui syvälle autonpenkkiin ja penkoi repustaan vihkon jonka kanteen oli piirretty musta kissa, jolla oli keltaiset silmät. Ensimmäisellä sivulla luki ” Matka tuntemattomaan”. Siihen Aikku alkoi kirjoittaa:
” Ilkka on n. 43-vuotis ruskeasilmäinen, laiha mies, jolla on viikset ja silmälasit. Se hymyilee minulle ärsyttävästi koko ajan. En pidä hänestä. Toivottavasti hän ei odota, että kutsun häntä isäksi. Sitä ei nimittäin tule tapahtumaan koskaan!
Naista minä en kunnolla muista. Se oli kai joku Maarit. No vähät minä välitän, sillä Kuopioon mä en jää. On vain helpompi antautua sossutantoille tai on vielä jossain pöpilässä. Mä oon vain niiden mielestä vaikea nuori.
Pidä huolta itsestäsi!
Whit love Aikku orpolapsi”
Hän sulki vihkon ja laittoi sen kirjekuoreen, jossa luki ” Tessa Vainiainen”.

Aamu raotti verhon takaa. Aikku painoi vielä hetkeksi silmät kiinnnni ja odotti, että pyöreä nainen avaisi oven ja ravistelisi hereille.
- Hyvää huomenta, Ainomaria! Tulehan aamiaiselle, nainen sanoi. Nainen oli
Maarit. Aikun oli pakko nousta ylös. Äkkiä hän pukeutui, koppasi korista omenan ja kiiruhti kouluun. Matkalla hän poltti käärimänsä sätkän.

Koulun kello pirisi ja oppilaat kiiruhtivat ulos luokasta. Aikun päivä oli ohi, ja hän oli juuri aikomassa lähteä kotiin, mutta matkalla hänen luokkalainen Kim otti hänet kiinni.
- Hei! Mikäs kiire sulla on? Hän kysyi saatuaan Aikun kiinni.
Aikku katsoi Kimiä kummastellen, sillä Kim oli ensimmäinen ihminen, joka puhui hänelle.
- Ainiin! Mä oon Kim.
- Aikku, Aikku sanoi hajamielisesti.
- Lähe käymään Trubella? Mä en haluu mennä sinne yksin. Mä voisin näyttää sulle paikkoja. Tule! Se sanoi iloisesti.
Aikku alkoi hymyillä ja vastaus oli myöntävä!

-Sofu-