Kitti Kurussa:
yhden naisen urakka!
Nuljahtaneita hirsiä, lattiasieni,
180 remontoitavaa neliötä ja kolmekymppinen Kitti Puhakka. Siinä
oivat ainekset ikuisuusprojektille Kurussa. Tila on ollut Kitin
suvulla 1600-luvulta asti ja nyt Kitti kunnostaa 150-vuotiaasta
hirsitalosta itselleen kotia. Kitillä on plakkarissa koristemaalarin,
huonekaluentisöijän ja puusepän taidot ja riittävästi sisua
projektin läpiviemiseen. Kitti "temuaa ja teuroo" tilallaan
viikonloput ja kaikki mahdolliset vapaat hetket.
- Tämän talon kunnostuksessa
käytetään ainoastaan vanhoja ja vanhan henkisiä, luonnonmukaisia
materiaaleja. Minun talooni ei tule muovia eikä lastulevyä missään
muodossa, sen voin luvata, puhkuu neiti Puhakka.
Talonpoikaisluksusta
Talosta on purettu 1950-luvulla
tehdyn remontin jäänteet. Talossa täytyy nostaa hirsiä, kuivata
rossipohjaa ja lisätä olkieristeitä ennen kuin esimerkiksi salin
alkuperäiset, leveät lattialankut lyödään taas paikoilleen.
Pirtti kalustetaan talonpoikaishuonekaluilla, sali
uusrenessanssihuonekaluilla ja kulmakamari jugend-huonekaluilla.
- Nämä tyylit ovat sydäntäni
lähellä ja näillä vähän tyylikkäämmillä huonekaluilla saadaan
luotua arjen luksusta muuten talonpoikaiseen asumiseen, Kitti kertoo.
Kitti Puhakka opettaa Kangasalla ja
Tampereella koristemaalausta ja huonekaluentisöintiä. Hänelle
vanhat tavarat ovat arjen aarteita. Kitti aikoo hyödyntää
artesaanin taitojaan maalaamalla tapettikuviot suoraan
pinkopahvitetulle seinälle. Myös makuukamarin pönttöuuni saa uuden
marmorikuvioinnin.
- Kylpyhuoneeseen tulee, kuten
jokaisessa perinteisessä suomalaisessa maatalossa on, punaisen
räiskyvät jugendtapetit, kultaiset hanat ja tassuamme. Siellä
kelpaa vilvoitella kuumina kesäpäivinä, jos ei aina kipaise
järveen asti. Täytyyhän tässä kaikessa kaaoksessa olla vähän
Hollywood-luksusta, naurahtaa Kitti omille suunnitelmilleen.
"Ei tartte auttaa!"
Kitti ei ole jäänyt odottelemaan,
että komea ja avulias timpuri kaartaisi pihaan hiacellaan. Tämä
tarmokas nainen kunnostaa talonsa itse. Ystävistä löytyy onneksi
alan taitajia ja muun muassa ikkunat ovat parhaillaan työn alla
puuseppä Minna Saariolla Kuhmalahdella. Talkoitakin on pidetty, mutta
koskaan apuvoimia ei ole liikaa, eikä aina edes tarpeeksi.
- Onhan tämä projekti aivan
uskomaton työmaa, mutta veri vetää tänne aivan uskomattoman
vahvasti. Juuret sitovat, vaikka joka toinen päivä on itkua joka
toinen naurua. Elämä voisi olla helpompaakin, mutta silloin se ei
ole elämää, puhelee Kitti rakennuksellaan hengitys pakkasessa
höyryten.
Yhdeksän piharakennusta sekä
yksi tiipii
Yksi pihapiirin rakennuksista on
vanha leipomotupa eli pakari. Pakari on Kitin työmaaparakki, siellä
hän pitää majaa viikonloppuisin. Pakarikin on tarkoitus kunnostaa.
Aivan ensimmäinen rakennusurakka on kuitenkin toisaalla. Kitti aikoo
rakentaa omaan saareen tiipiin, jossa hänen on tarkoitus viettää jo
ensi juhannus.
- Välillä uskonpuute iskee kun ei
meinaa varsi ja momentti riittää kaikkeen puuhasteluun. Onneksi
näistä rakennuksista huokuu oma energiansa ja taas jaksaa painaa. Ja
aikataulun suhteen on oltava realisti. Talo ei valmistu hetkessä, ei
päivässä, eikä vuodessa, kertoo Kitti Puhakka.
Kunnostusprojektin innoittamana Kitti
suunnittelee kirjaa vanhojen talojen kunnostuksesta yhdessä
ystävänsä Kristiina Kalliojärven kanssa.
Toimittaja
Henna Kekki
