Hattulan pappila

Puolitoista vuotta sitten sisustusarkkitehti Leena Carelse etsi miehensä kanssa taloa, johon asumistilojen lisäksi saisi myös suuren toimiston. Tarjolla oli vanhoja kansakouluja, mutta ne olivat kuihtuvissa kyläkeskuksissa, eivätkä siksi sopineet tarkoitukseen.

Leena oli jo menettämässä toivoaan, kunnes hän eräänä yönä kirjoitti internetin hakukoneeseen hakusanat: myydään vanha pappila. Kone antoi yhden vastauksen: kunnan omistama Hattulan vanha pappila Vanajaveden rannalla etsi uutta omistajaa. Pitkän kaupanhieronnan jälkeen Carelsen kaksilapsinen perhe muutti Hattulan pappilaan kevättalvella 2002 ja aloitti muutostyöt.

60-luvun remontti

Vanha ja ylväs rakennus oli pappilana vuoteen 1959 saakka, jolloin se myytiin kuntayhtymälle ja sairaalalle. Sen jälkeen se on ollut mielisairaalana, siellä on ollut puuverstas ja terapiapaja ja isossa salissa on pidetty juhlatilaisuuksia.

Pappila remontoitiin kokonaan vuosina 1968-1969 . Ajan tyylin mukainen remontti onnistui hävittämään sisätiloista vanhan rakennuksen alkuperäisen hengen.

Työtä ja suunnittelua

Ensi töikseen Carelset uudistivat yhden huoneen makuuhuoneeksi, keittiön toimintakuntoon ja kahdesta huoneesta tehtiin yhdistetty olo-, työ- ja lastenhuone. Kodin ainoa täysin valmis tila on kylpyhuone. Kylpyhuoneen nurkassa on aikoinaan porissut se kuuluisa Hattulan pappilan apupappien papupata.

Pappilan salista tulee olohuone. Salin lastulevykaton yläpuolelta löytyi alkuperäinen puukatto, mutta se oli niin huonossa kunnossa, että koko katto jouduttiin uusimaan. Salin päätyseinältä nousevat jyhkeät portaat vinttiin, jonne aikaan rakennetaan työ- ja toimistotilat.

- Tässä on paljon työtä ja suunnittelua. Se tosin auttaa, että suunnittelun tilaaja ja tekijä on yksi ja sama ihminen, sanoo Leena Carelse.

Toimittaja
Heimo Holopainen

Takaisin arkistoon