yle.fi


Munaa, rakkautta ja riskinottokykyä

Munaa, rakkautta ja riskinottokykyä

15. kesäkuuta 2011 Kommentit: 2

Amerikkalaisessa televisiodraamassa on menossa äärimmäisten päähenkilöiden trendi. Useinhan draamaa kirjoittaessa käy niin, että sivuhenkilöistä tulee niitä hillittömimpiä ja kiinnostavimpia tyyppejä, kun taas päähenkilöt latistuvat jotenkin aika tavallisiksi ja sitä kautta ehkä samastuttavammiksi, mutta hieman tylsiksi tyypeiksi. Isossa maailmassa on päätetty selvästikin toimia toisin. Annan muutaman esimerkin viimeaikaisista hyvin menestyneiden sarjojen päähenkilöistä.

TV2 lauantain myöhäisilloissa alkoi viikko sitten HBO:n sarja Eastbound & Down. Se kertoo menestyksen ylpistämästä baseball-tähdestä Kenny Powersista, joka uran ajauduttua alamäkeen päätyy veljensä nurkkiin asumaan, pikkukaupungin koulun liikunnanopettajaksi. Kenny on äärimmäisen ylimielinen, röyhkeä, ilkeä, pikkumainen, huonotapainen, moukkamainen, ruma, tyylitön ja lapsellinen. Hän pitää huvittavalla tavalla kiinni omasta supertähden asenteestaan sekä ainoasta omaisuudestaan, isosta vesiskootterista. Tyyppi on revitelty todella pitkälle, mutta samaan aikaan hänen luuserointiaan ymmärretään ja itsevarmaa asennetta tavallaan ihaillaankin. Näkemäni kahden ensimmäisen jakson perusteella varsin hauska sarja.

Toinen YLE:n uusista sarjoista tulee Englannista. TV1 keskiviikon myöhäisilloissa tuleva, BBC:n tuottama komedia Ideal, kertoo manchesterilaisesta, kähisevästä, epäsiististä läskistä Mozista, joka jumittaa sotkuisessa asunnossaan ja elättää itsensä myymällä pilveä varsin sekalaiselle asiakaskunnalle poliiseista pikkurikollisiin. Mozin vaimo pettää ja mukiloi häntä, teinitytöt huijaavat ja kilpaileva diileri uhkaa lyödä ruuvimeisselillä. Briteissä tämän kaikin puolin säälittävän hahmon edesottamuksista on menossa jo seitsemäs tuotantokausi (!).

Mieleen tulee myös pari vuotta vanhempi Californication, jota tähdittää Salaisten kansioiden David Duchovny. Sarja kertoo writer’s blockista kärsivästä menestyskirjailijasta Hank Moodysta, jolla on ihana tytär ja kaunis vaimo, joka saa kuitenkin tarpeekseen Hankin uskottomuudesta ja jättää tämän. Hank haluaisi vaimonsa takaisin, mutta päätyy käytännössä vain hässimään ja juopottelemaan ympäriinsä. Sarja hiihtelee jossain pornoelokuvien, farssikomedian ja perhedraaman välillä, mutta toimii etenkin ensimmäisellä kaudellaan ihmeen hyvin.

Tähän huonosti käyttäytyvien mieshenkilöiden listaan voisi lisätä myös moraalittoman Tony Sopranon, Mad Menin sovinistisen Don Draperin ja Officen narsistisen pomon David Brentin. Mutta on viime aikoina nähty melko rontteja naispäähenkilöitäkin. Nurse Jackie kertoo sairaanhoitajasta, joka väärinkäyttää lääkkeitä ja toteuttaa sairaalassa omankäden oikeutta. Weeds kertoo leskestä, joka alkaa myydä pilveä pikkuporvarillisessa lähiössään. Täydelliset naiset meni hieman ohi itseltäni, mutta siinäkin nähtiin ymmärtääkseni aika äärimmäisiä tyyppejä.

Mainitsemani sarjat eivät ole mitään myöhäisillan törkysarjoja, vaikka saattavat äkkiseltään siltä kuulostaakin, vaan menestyneitä ja palkittuja juttuja, joissa jokaisessa on myös oma filosofinen tasonsa. Näitä sarjoja katsellessa tulee väistämättä mieleen, että Suomessa ollaan aika varovaisia fiktiivisten henkilöiden suhteen. Toivoisin näkeväni enemmän hillittömiä päähenkilöitä - tyyppejä, jotka pakottavat pohtimaan omaa moraalia. Olen aivan myyty, kun joku saa minut rakastamaan ja ymmärtämään ihmistä, jonka toimintaa en voi äkkiseltään hyväksyä. Sellaiset fiktiohenkilöt vaativat tekijöiltä ja rahoittajilta munaa, rakkautta ja riskinottokykyä.

Lisää näihin:
5
tykkää tästä

Kommentit

Kylli 15.06.2011, 09:57

Hyvä kirjoitus, Pekko!
Pitäskö mun katsoa muutakin kuin uutiset, uutisvuoto ja kotikatu telkkarista?

TS 02.07.2011, 07:39

Juu, kyseenalaisia päähenkilöitä riittää amerikkalaisissa nykysarjoissa: The Shieldin Vic Mackey on pahis pahimmasta päästä, samoin Breaking Badin Walter White. Episodes-sarjan koko kaarti varsinkin Matt LeBlanc nimiosassaan on vain Hollywood-kusipäitä toinen toisensä perään. The Wiressa ei oltu pulmusia myöskään.

Amerikkalaiset osaavat tämän homman: onko vaikuttavampaa taitoa kuin saada pitämään paskiaisista?

test

  • Courier New

    Pekko Pesonen on Taideteollisesta korkeakoulusta valmistunut vapaa käsikirjoittaja ja Käsikirjoittajien killan puheenjohtaja. Hän on kirjoittanut elokuvat Tyttö sinä olet tähti ja Lapsia ja aikuisia, palkitut minisarjat Veljet ja Sitoutumisen alkeet, sekä Jussi-palkitun, katsojaennätyksiä rikkoneen komediaelokuvan Napapiirin sankarit. Pekko on myös kahden pikkutytön isä ja musiikki-intoilija.

    Pekon blogi jatkaa 15.1.2012 alkaen osoitteessa suomileffa.fi.

Uusimmat kommentit

Pertti

Luovuus on taitoa näyttää kuvitelmat toiminnan kautta.