yle.fi


Parhaat kotimaiset komediat

Parhaat kotimaiset komediat

2. toukokuuta 2011 Kommentit: 0

Jatkan edellisessä blogissani aloittamiani komediasuosituksia. Tällä kertaa käsittelyssä kotimainen kärki. Kirjoitus on laajennettu mukaelma uusimmassa AVEK-lehdessä julkaistusta kirjoituksestani.

Elokuvapuolen veteraaneista tahtoisin nostaa esiin hiljattain edesmenneen Ere Kokkosen, joka on tehnyt käsittämättömän työsaran viihteen parissa, mutta jäänyt kokonaan Speden varjoon. Kokkosen tuotanto on aika epätasaista, osin lapsellista ja hieman hutaistun oloista, mutta samaan aikaan raikasta ja aikanaan uuttakin luovaa. Vilkaiskaapa tätä listaa.

Yritin pari vuotta sitten puhua Filmiauran hallituksessa Kokkoselle betoni-Jussia, mutta ei ollut kuulemma ”momentumia”. Eikö se ole momentum, jos ihminen tekee kuolemaa? Kannattaa lukea Kokkosen elämäkerta Muisti palaa pätkittäin, joka on paikoin aika katkeraakin tilitystä. Hänen elokuvistaan suosittelen ensimmäistä Uuno Turhapuroa (1973) ja sekä kulttielokuvaksi muodostunut Pikkupoikia (1984). Tarkastakaa, jos ette ole vähään aikaan nähneet.

Sitten tuoreempiin tapauksiin ja television puolelle. Moni viime vuosien hauskimmista komediasarjoista on ollut naisten tekemiä. Turhan vähälle huomiolle jäi Mari Perankosken, Elina Knihtilän, Pirjo Lonkan ja Johanna Reenkolan kirjoittama sekä tähdittämä Majakka (2006). Se on absurdeihin ulottuvuuksiin kohoava komedia naisten makasiiniohjelman tekemisestä. Tämä, kuten muutkin tässä mainitut sarjat löytyy myös DVD:nä.

Aivan mahtava oli myös Suomen Absolutely Fabulous eli Heli Sutelan ja Minna Koskelan kirjoittama Kumman kaa (2003-2005). Pitänee mennä katsomaan myös juuri ensi-iltaan tullut teatteriversio.

Hieman vanhempi kulttiklassikko, johon itse tutustuin vasta hiljan, on Venla Mäkelän Muodollisesti pätevä (1999). Sen kymmenminuuttisissa itsellisissä lyhytelokuvissa piirretään hulvattomia, mutta tunnistettavia naiskarikatyyrejä. Mieleen tulee hieman Veikko Huovisen Lyhyet erikoiset.

Miesten kirjoittamista komediasarjoista ihailen Atte Järvisen kirjoittamaa Pasilaa ja Ihmisten puoluetta. Molemmat sarjat ovat parhaimmillaan aivan nerokkaita. Upeaa, että suomessa kyetään tekemään Pasilan tasoista animaatiosarjaa. Kiinnostavaa nähdä mitä uudet kirjoittajat pystyvät tuomaan Pasilan uusille kausille. Ihmisten puolue on puolestaan ärsyttävän hämmästyttävä osoitus siitä, miten viihdyttävä yhden pöydän ääressä tapahtuva juttu voi olla. Ärsyttävä siksi, että nyt kaikki tuottajat etsivät kilvan yhtä kustannustehokasta televisiokomediaa.

Toinen mies, jonka huumorista pidän paljon, on Juha Jokela. Jokelan sarjoista on kolahtanut etenkin Remontti (2003) ja Firma. Remontti kertoo taloremontin keskellä käytävästä avioeroprosessista. Firma taas kuvaa yritysvalmennusfirmaa, jonka toimitusjohtaja on kiinnostuneempi filosofiasta kuin liiketaloudesta.

Sketsisarjoista voisi kirjoittaa kokonaan oman lukunsa, mutta kotimaisista sellaisista on mainittava Ihmebantu sekä Ketonen ja Myllyrinne. Molemmat sarjat on kirjoitettu erittäin hyvin ja täynnä todella kipeitäkin havaintoja.

Leffapuolella pidän todella paljon Aleksi Salmenperän huumorista. Aristoteleen mukaan draama kertoo ihmisen ylhäisyydestä ja komedia alhaisuudesta. Aleksilla on silmää ihmisen huvittavalle ja traagisellekin alhaisuudelle. Miehen työ kertoo perheenisästä, joka päätyy hätäpäissään myymään itseään, kun jää työttömäksi. Paha perhe taas kertoo isästä, joka yrittää paniikinomaisesti hallita aikuisia lapsiaan. Kaikki eivät näe Salmenperän elokuvia erityisen komediallisina, mutta komedioita ne minusta pohjimmiltaan ovat. Ihailen Aleksin elokuvissa sitä miten komediallinen virne yhdistyy erinomaiseen realismin tajuun.

Yllättävän koominen oli puolestaan J-P Passin Cannes-palkittu Taulukauppiaat, joka kertoo köyhän ja sairaan kolmikon yrityksistä myydä rumia maisematauluja keskellä ruminta Suomea. Äärimmilleen viety toivottomuus ja ankeilu saa välillä suorastaan Todd Solondzmaisia tasoja. Kun tämä yhdistetään dokumentaariseen toteutukseen, loistaviin amatöörinäyttelijöihin ja äärimmäisen humaaniin asenteeseen, on lopputuloksena pieni helmi.

Aivan toisella tapaa raikas tuulahdus suomalaiseen elokuvaan oli Haarautuvan rakkauden talo, jonka olivat Petri Karran kirjan pohjalta kirjoittaneet Sami Keski-Vähälä ja Mika Kaurismäki. Siinä likaiseksi äityvä avioero viedään epäsuomalaisen farssimaisiin ja absurdeihin mittoihin. Kannattaa muuten katsoa DVD:ltä elokuvan alkuperäinen ja pidempi loppuversio, joka on mielestäni teatteriversiota parempi ja eheämpi omassa överiydessään.

Tulevista komedioista näin juuri Mikko Rimmisen ja Ville Jankerin syksyllä ensi-iltansa saavan Pussikaljaelokuvan. Kyseessä on realistinen komedia elämäntapatyöttömistä, ei enää niin nuorista miehistä, nykypäivän Kalliossa. Luin Pussikaljaromaanin heti sen ilmestyttyä ja pidin siitä kovasti. Tosin teoksena se on mielestäni lähempänä runoutta kuin kertomakirjallisuutta ja siksi pystyin nauttimaan tekstiä vain lyhyinä annoksina. Olinkin todella iloisesti yllättynyt siitä miten viihdyttävä elokuva kirjasta on saatu aikaiseksi. Nauroin vedet silmissä ja itkinkin lopuksi. Minut on kreditoitu lopputeksteissä dramaturgiksi, mutta ei minulla ole elokuvan hienouteen juuri osaa eikä arpaa – sen verran omalakisesta jutusta on kyse.

Pidimme pari viikkoa sitten ystävieni kanssa nettivideoraadin, jossa pisteytimme levyraatityyliin kunkin valitsemia lyhyitä nettivideoita aina musiikkivideoista uutismokiin ja vanhoihin mainoksiin. Pitkän illan yksimieliseksi voittajaksi karsiutui kymmenien ehdokkaiden joukosta tämä J-P Passin vielä tekeillä olevan dokumenttielokuvan Kovasikajutun teaser. Aivan mahtavan lupaavan oloinen juttu.

KOVASIKAJUTTU from Mouka Filmi on Vimeo.

Toinen elokuva, jota odotan innolla, on Elias Koskimiehen Likainen pommi. Senkin teaser on loistava. Vaikuttaa siltä, että luvassa on jotain tuoretta suomalaiseen elokuvaan, joka pääsääntöisesti ottaa itsensä turhan vakavasti.

Voisin jatkaa näitä hehkutteluja vaikka kuinka pitkään. Pelkäänpä pahoin, että olen myös unohtanut joitain viime vuosien parhaista jutuista. Mutta katsokaa nyt nämä alkuun. Pankaa Visa vinkumaan Amazonissa tai varatkaa kirjastosta. Ainakin helmet.fi:n kautta löytyy hyvä valikoima eikä varaaminen maksa kuin 50 senttiä.

Lisää näihin:
3
tykkää tästä

Kommentit

Ei kommentteja.

test

  • Courier New

    Pekko Pesonen on Taideteollisesta korkeakoulusta valmistunut vapaa käsikirjoittaja ja Käsikirjoittajien killan puheenjohtaja. Hän on kirjoittanut elokuvat Tyttö sinä olet tähti ja Lapsia ja aikuisia, palkitut minisarjat Veljet ja Sitoutumisen alkeet, sekä Jussi-palkitun, katsojaennätyksiä rikkoneen komediaelokuvan Napapiirin sankarit. Pekko on myös kahden pikkutytön isä ja musiikki-intoilija.

    Pekon blogi jatkaa 15.1.2012 alkaen osoitteessa suomileffa.fi.

Uusimmat kommentit

Pertti

Roistoja ja sankareita ohjaavat usein samankaltaiset motiivit.