Seksikkäät ideat

”Seksikäs” on ehkä suomen kielen epämuodikkain sana tällä hetkellä. Se on ruma ja sihisevä sana. Siitä tulee huvittavalla tavalla mieleen 90-luku. ”Seksikäs” on oikeastaan jo niin huvittava sana, että se pitäisi lanseerata takaisin käyttöön. Siispä toivon lisää seksikkäitä alkuperäisideoita suomalaisilta elokuvilta ja televisiosarjoilta.

Seksikäs elokuvaidea on sellainen, jonka tahtoisi mennä katsomaan, kun seisoskelee Tennispalatsin aulassa katselemassa elokuvajulisteita, mutta ei voi, koska liput on myyty loppuun jo päivällä. Seksikäs idea on sellainen, joka peittoaa supertähdillä ja megabudjetilla varustetun kilpailijansa. Seksikkään elokuvaidean haluaa kertoa kaverilleen. Seksikäs elokuvaidea herättää uteliaisuuden – halun tietää miten tarinassa käy. Seksikäs idea tuntuu jo itsessään terävältä kommentilta ajastamme. Seksikäs idea vaikuttaa viihdyttävältä, mutta samaan aikaan se tuntuu viittaavan johonkin tärkeään asiaan. Seksikäs idea lupaa paljastaa minulle jotain todellista maailmasta, jota en tunne kovin hyvin, mutta joka vaikuttaa kiehtovalta. Seksikäs idea provosoi, haastaa ja huvittaa.  

Seksikkäät ideat ovat harvinaisia. En väitä, että olisin itse keksinyt vielä yhtään sellaista. Silti sellaista pitää mielestäni tavoitella. Ei pidä tyytyä ihan kiinnostavaan ideaan. Rima korkealle ja miettimään, että haluaisiko tällaisen elokuvan nähdä joku, vaikka kukaan hänen ystävistään ei olisi ollut tekemässä kyseistä elokuvaa. Haluaisiko elokuvan nähdä joku, joku ei ole kiinnostunut suomalaisista elokuvista ylipäätään? Entä joku, jonka mielestä suomalaiset elokuvat ovat kökköjä? Maksaisiko hän idean näkemisestä elokuvana 12 euroa? Onko idea niin houkutteleva, että tällaisia ihmisiä voisi löytyä kymmeniä tuhansia?

Äskeinen on oikeastaan vähimmäisvaatimus. Nostetaan rimaa vielä korkeammalle. Onko idea niin seksikäs, että sen haluaisi nähdä joku ulkomaalainen, jonka mielestä suomalainen elokuva kuulostaa samalta kuin albanialainen elokuva? Onko idea sellainen, jonka ympyröisi kolmen sadan elokuvan festivaalikatalogista? Haluaisiko joku jenkkituottaja tehdä ideasta re-maken?  

Kuulostaako ikävällä tavalla kaupalliselta ajattelulta? Jos kuulostaa, on syytä pohtia mistä tarinoiden kertomisessa on pohjimmiltaan kyse. Kyse on ihmisten ajan varastamisesta. Siitä, että nuotion ympärille kerääntynyt joukko hiljenee kuuntelemaan, kun yksi puhuu. Tämän luolamiehen tarina on niin seksikäs, että jokainen haluaa kuulla sen. Ne jotka ovat jo kuullet tarinan haluavat, että kaikki kuulisivat sen. Olkaa hiljaa ja kuunnelkaa. Kerro vielä se tarina. Älä lopeta. Kerro se uudestaan. Sana kiertää kylästä toiseen. Kaikki tahtovat kuulla seksikkään tarinan. Sen kertojalle tarjotaan viiniä ja annetaan lantteja.

Ei tällä tarinan kertojalla ollut varaa vaatia, että olkaa hiljaa ja kuunnelkaa, minulla on kasa epämääräisiä juttuja ihmisistä välitilassa. Ei hänelle maksettu siitä, että hän saa harjoittaa tarinankerrontaa. Hänelle maksettiin siitä, että hän yritti ja osasi kertoa vangitsevia tarinoita yhä uudestaan ja uudestaan. Sellaisia tarinoita, joita tavallinen, omaa ääntään rakastava jengi hiljeni kuuntelemaan.

Tarinoilla kilpailtiin jo tuolloin. Tylsien tarinoiden kertojat keskeytettiin. Heitä ei päästetty enää uudelleen ääneen. Ihmiset eivät tahtoneet tuhlata vähää vapaa-aikaansa joutaviin jorinoihin. He tulivat vihaisiksi elämänsä tuhlaamisesta.

Tämä kaikki pätee myös nykypäivänä. Kilpailua vain on entistä enemmän. Tarinankertojia riittää. Siksi tarinoilta vaaditaan yhä enemmän. Se on helppo unohtaa kirjoittajan kammion yksinäisyydessä, kun kaivelee omaa napaansa paperille.