Ihana teksti. Piristi kivasti päivää.

Sievä ja runollinen teksti, selkeästi luettu. Taustalla kuuluvasta äänimaailmasta en löytänyt erityisempää juonta, ilmeisesti erilaisia isojen autojen ja yleensä liikenteen ääniä? Voisiko tätä kehittää enemmän kuunnelman suuntaan rytmittämällä ääni ja teksti, vaikka runokuunnelmaksi, taikka dramatisoida ts. etsiä loistaville ja kauniille ajatuksille joku sellainen näkökulma, josta syntyisi ristiriitaisten ajatusten tai toisiaan täydentävien roolihahmojen "vuoropuhelu"?

Kiinnostava työ. Vähän ehkä yksinkertainen mutta seisoo sentään omilla jaloillaan eikä tarvitse muilta varastettuja satuhahmoimitaatioita.

Jotain tehokikkoja olisi voinut käyttää voimakkaammin, mutta toimi sellaisenaankin enemmän kuin hyvin.

Vähän pisti ihmettelemään moinen ääniryöppy ja vielä sunnuntaipäivänä. Ymmärtäisin, jos äänivyöry olisi tullut esim. maanantaina, jolloin olisi ollut helppoa sanoa esim.koko koululuokalle tai työporukalle, että äänestäkääs nyt painamalla tuota nappia, vai oliko kyseinen äänestysnapinpainelija tuo salaperäiseksi jäänyt kolmas muskettisoturi?

minä pidin tästä. ( lue piste )

Sujuvaa filosofointia, mutta kokolailla monotonista kerrontaa, jäin kaipaamaan jotain kohokohtaa tai edes ripausta yllätyksellisyyttä. Kitaro-genren taustamusiikki jää vähän irralliseksi eikä ole juuri synkassa puheen kanssa.

Sopivan lyhyeen eli reiluun kolmeen minuuttiin pakattu tarina. Jos olisi tavoiteltu maksimimittaa eli viittä minuuttia, olisi tarina alkanut toistaa itseään, kuten monissa kuunnelmakilpailun töissä tapahtuu. Kun asia on kerrottu kuuntelijalle, kaarratetaan loppuun, eikä turhaan jahkailla täytelauseilla. Tekijöillä on potentiaalia käsikirjoittajina. Tämä työ eroaa monista muista vastaavista yksinpuheluista sillä, että siinä soi koko ajan jotain taustalla. Yleensä sellainen ei toimi, mutta tässä se toimii...-hetken aikaa, kunnes se alkaa luuppaamaan ympyrää. Sillä täytetään tietty ohuus kerrottaessa tällaista ehkä jokaista ihmistä jollain lailla läheltä liippaavaa aihetta yhden lukijan voimin. Taustaa siis pitää olla, mutta sen suunnittelu on erittäin tarkkaa, jotta kuuntelija ei koe sitä kuunnelman keskeisimmäksi elementiksi. Tällaista tarinaa saattaisi olla melko vaikea luoda kolmessa minuutissa useamman henkilön dramatisoimaksi äänikerronnaksi. Aihe vaatinee, kuten olette tehneetkin, vain yhden anonyymin kertojan, joka tarkastelee asiaa sivullisena. Mikäli tarina jatkuisi tästä lisää, kannattaisi mukaan ottaa useampi näyttelijä ja jatkaa näyttelemistä kuunnelmatyyppisenä. Kertoja lähinnä referoi aiheen josta saisi paljonkin materiaalia kasaan. Paljon on siis hyvää, joskin tehosteäänien ajoitukseen olisi voinut kiinnittää vielä enemmän huomiota. Vielä täsmällisemmät tehosteäänet, kentällä itse tallennetut linja-auton äänet paineilmaovien suhahduksineen, pysähtyy-stannar kellon soimisineen tarkan stereokuvan alla siirtäisivät kuunnelmatyön parhaimpien joukkoon. Mistäspäin Suomea tekijäryhmä on. Kuunnelmakilpailua arvosteltaessa olisi mukava tietää hieman suuntia mistäpäin kuunnelmat tulevat, esimerkiksi ajaako kuviteltu rakkausbussi vaikkapa Pylkönmäeltä Karstulaan vaiko Helsingin lähiliikennettä?

taustamusiikin ansiosta jaksoi just kuunnella tuon 3 min loppuun...yksitoikkoista tylsää kerrontaa...missä se kuunnelma oli??

Mukava kuunnelma, mutta teksti välillä ontui. Kenties analogiasta oli innostuttu vähän liikaakin? Kaikki vertaukset eivät aivan toimineet, ja näinkin pitkässä pätkässä teksti alkoi paikoin tuntua naiivilta. Kenties vähemmän, mutta harkitumpaa tekstiä rauhallisempaan tempoon sovitettuna olisi toiminut paremmin. Äänimaailmaa olisi voinut ottaa enemmän kerrontavastuuta, eli sille olisi ajoittain voitu antaa enemmänkin aikaa.

Kokonaisuutena kuitenkin tosi positiivinen, vaikka negatiivisia asioita toinkin esille! :) Yksinkertaiset tekstit rakkaudesta kolahtavat aina.