Jättiläinen korkokengissä - avainkohtaus

Jättiläinen korkokengissä

Ihanaa että Vesa on palannut. Nyt hänestä kannattaa ottaa kohtauksen kirjoittamisenkin tasolla kaikki irti. Jostakin syystä kirjoittajat valitsevat  vaistomaisesti usein kahden ihmisen kohtauksen kolmen sijaan. Sinä sen sijaan olet valinnut toisin Eskon, Vesan ja Kalevin tapauksessa. Tässä on oiva esimerkki siitä, miten kolme henkilöä voi monessa tilanteessa olla kahta parempi vaihtoehto. Se mahdollistaa helposti valtasuhteiden vaihtumiset, merkitykselliset hiljaisuudet, valehtelun ja kiinni jäämisen, sen että yksi tietää enemmän kuin toiset jne.

Kohtaus 1:

Nyt  tässä ensimmäisessä versiossa kuljetaan vielä paljon puhetta pitkin; annetaan hurjasti informaatiota ja keskitytään karakterisoimaan henkilöitä puheen kautta. Sitä saa, voi ja täytyy karsia reilusti. Yksi julmimmista mutta opettavaisimmista keinoista on lukea kohtaus ääneen. Korva kuulee heti, missä toiminta pysähtyy, tilanne jämähtää ja ihmisten sallitaan ruveta jaarittelemaan.

Mieti, mitä tapahtuisi jos poistaisit kohtauksesta ensimmäisen liuskan. Radikaali ehdotus, tiedän, mutta mitä myöhemmin menet kohtaukseen sisään, sen tehokkaampi siitä tulee. Lisäksi voit sijoittaa aivan välttämättömän informaation myöhemmäksi kohtaukseen, ikään kuin sivulauseeseen, jolloin se ei myöskään hypähdä silmille nimenomaan informaationa.

Mikä tässä kohtauksessa on tärkeintä? Juonen tasolla tietysti tehtävänanto. Siitä selviää muutamalla sanalla. Mutta kaikkien tärkeintä on tunnekuljetus eli Eskossa tapahtuvat mielenliikkeet. Se että hän saa yllättäen kuulla joutuvansa erittäin kiusalliseen välikäteen ja työstä suoriutuakseen hänen salaisuutensa voi mitä suurimmalla todennäköisyydellä paljastua.

Tämän, sen mitä Eskon päässä kohtauksen aikana tapahtuu, me katsojina haluamme nähdä. Me tahdomme nähdä ensijärkytyksen, mieleen nousevat uhkakuvat, sen miten Esko yrittää salata toisilta kaiken mitä hänen sisällään tapahtuu ja tottakai sen, miten tämä miesparka selviää tilanteesta, vai selviääkö? Missä kohtaa hän mokaa? Huomaavatko toiset sen, vai huomaako vain toinen? Miten he reagoivat ? Herääkö epäilyksiä? Luuleeko Esko, että he näkevät enemmän kuin näkevätkään?

Suosittelen siis poistamaan kaiken sellaisen informaation, jonka voi jättää kertomatta tai kertoa jossakin muussa yhteydessä ja keskittymään päähenkilön ahdinkoon sekä siitä selviämiseen. Katso mikä on viimeinen hetki, jolloin voit mennä sisään kohtaukseen. Lopeta kohtaus Eskon kannalta cliffhangeriin. Ja rakenna käänteet kohtauksen sisään, niin että Eskon tilanne on kohtauksen alun ja lopun välillä muuttunut mahdollisimman rajusti.

Ja koska tässä on nyt kolme henkilöä, käytä hyväksesi tilanteen suomia mahdollisuuksia!

Kohtaus 2:

Tämä Eskon ja Sirpan välinen tilanne, jossa Sirpa luulee saaneensa miehensä kiinni pettämisestä ja Esko taas pelkää salaisuutensa paljastuvan, on jo sellaisenaan hyvällä tavalla ladattu ristiriidalla, molemmat pelkäävät eri asiaa. Lisäksi katsoja tietää enemmän kuin Sirpa, mikä lisää vielä kierroksia. Pohjatyöt ovat siis hyvällä mallilla.

Mutta miksi henkilöiden puhe tuntuu enemmän vesittävän kohtausta kuin tuovan siihen jotakin lisää? Luultavasti siksi, että vaikka tilanne on vakava ja kipeä molemmilla on alusta asti selkeä ja muuttumaton asenne, joka ikään kuin tukahduttaa, syö hapen ympäriltä. Sirpa hyökkää heti avausrepliikissään ja säilyy samanlaisena kohtauksen alusta loppuun. Eskokaan ei yllätä. Hän reagoi aika yllätyksettömästi ja samansuuntaisesti koko kohtauksen ajan.

Missä on järkytyksen tuottama epälooginen toiminta ja / tai puhe? Missä muut tunteet aggressiota lukuunottamatta? Entä jos lähtisit kirjoittamaan kohtausta toisesta näkökulmasta? Esimerkiksi siitä että Sirpa toivoo henkensä hädässä Eskon pystyvän selittämään kaiken niin että elämä palaa normaaliksi, ja vasaran nakutus kuistilla voi jatkua? Tai siitä, että Sirpa näkee ensimmäisen kerran Eskon itkevän?

Siis jokin yllättävä kulma tekisi terää. Eritoten niille kohtauksille, joissa ollaan suurten tunteiden ja kaikille tunnistettavien perustilanteiden äärellä. Juuri tästä syystä ensisuudelmat, petoksesta kiinni jääminen, rakastelu, kuolema ovat niitä kaikkein haasteellisimpia kirjoitettavia.

Leena Virtanen