Viikko 6-9

Tehtävä: aukikirjoittaminen

 Hyvät  käsikirjoittajat

Jo tähän mennessä teillä jokaisella on valtavan iso työ tehtynä. Onnittelut siitä!

Olette osoittaneet, että teillä itse kullakin on kykyä ideoida, rakentaa tarinaa – uudelleen ja uudelleen – ottaa vastaan palautetta ja hyödyntää sitä. Lisäksi teillä tuntuu olevan lujat hermot, kärsivällisyyttä ja kaiken lisäksi olette kunnioitettavasti pitäneet annetut deadlinet. Todella tärkeitä ominaisuuksia käsikirjoittajalle.

Tämän sivuston käyttäjämääriä tarkastelemalla voidaan nähdä, että jokaisella tämän kurssin käsikirjoituksella on ollut tuhansia seuraajia. Sillä on varmasti ollut juuri se vaikutus, mikä sillä pitikin olla: tekstiä syntyy, kun on synnyttävä. Ammattimaisuus tarkoittaa myös sitä.  

Monta kertaa on tehnyt mieli tarttua puhelimeen ja soittaa suoraan kirjoittajalle. Moni asia olisi ollut mukava käsitellä yhdessä ja paljon tarkemmin, kuin mikä on suppeassa nettipalautteessa mahdollista. Hyvin olette kuitenkin pystyneet edistymään tällaisen yksisuuntaisen palautesysteemin rajallisuudesta huolimatta.

Tekemisen rytmi muuttuu nyt huhtikuussa. Maaliskuisten hektisten sessioiden sijaan teillä on useita viikkoja (!) aikaa olla tarinanne kanssa. Ottakaa hetki iisisti, antakaa henkilöiden puhua itsellenne. Nyt kun tunnette heidät jo paremmin, henkilöt saattavat yllättää teidät heittämällä kehiin suorastaan radikaaleja ideoita. Kuunnelkaa niitä. Tutkikaa sisukkaasti juttuanne vielä kerran tarinan tasolla, vaikka mieli on varmasti jo etukenossa kohti kohtausten kirjoittamista.

Ensimmäisen version kirjoittaminen on usein hauskaa. Vähän kuin pääsisi ihan uudelle lelulaatikolle. Kaikkiin leluihin saa koskea, eikä kukaan yritä viedä kädestä heti kun selkänsä kääntää. Jos tarina on huolella työstetty, kirjoittaminen on parhaimmillaan hyvin rakennetun nuotiston seuraamista, joka tuottaa samalla koko ajan uusia oivalluksia. Pahimmillaan se voi olla tanakka kolari. Kirjoittaja puristaa niska jäykkänä rattia mutta suunta on hukassa. Tällöin tosiasia on yleensä se, ettei tarina ole vielä valmis eikä siksi taivu aukikirjoitettavaksi.

Useimmiten prosessi sisältää elementtejä sekä kirjoittajan paratiisista että helvetistä. Edellisestä kannattaa nauttia, jälkimmäisestä selviää kyllä, kunhan uskaltaa pysähtyä, ottaa vähän etäisyyttä ja tarkentaa ongelman syyn, jolloin avain ratkaisuun yleensä löytyy, ennemmin tai myöhemmin.

Vielä sananen yksinäisyydestä. Pitkän kirjoittamisrupeaman aikana voi jossain vaiheessa tulla epävarma olo. Miksei kukaan sano, mene juuri tuohon suuntaan tai älä nyt ainakaan tuota virhettä tee. Tämäkin kuuluu käsikirjoittajan ammatin perusoikeuksiin. Epävarmuus on myös voimavara. Se pakottaa pitämään mielen avoimena.

Leena ja Mikko

Deadline 1: To 15.4.2010 klo 08:00

Deadline 2: Ma 26.4.2010 klo 08:00