Mikä tulee olemaan uusi vallitseva trendi vuonna 2014 tai 2015? Henri Pulkkinen kysyy.
2013 oli läppärin vuosi. Viime vuonna suurta osaa musiikkikulttuurin kannalta huomioarvoisesta uudesta musiikista yhdisti se, että se oli genrerajoista riippumatta luotu pääosin läppärillä. Olemme siirtyneet post-internet musiikin aikaan, jossa laptop on syrjäyttänyt kitaran.
Indiemusiikin lamakaudesta on jo jonkin verran ehditty kirjoittamaan (Oskari Onninen avasi hyvin aihetta Rumbassa 11/2013), ilmapiirin muutoksen huomaa myös yöelämässä. Olin muutaman vuoden mukana pyörittämässä indierokkiin erikoistuneita klubi-iltoja Helsingissä, mutta viimeistään viime vuoden aikana lopetimme melkein täysin kitarapohjaisen musiikin soittamisen. Uutta hyvää kamaa ei tule tarpeeksi toimivan dj-setin ylläpitämiseen tuoreena, eikä sille oikeastaan tunnu olevan yleisönkään puolesta pahemmin tilausta. Klassikot tietty toimivat aina, mutta niidenkin soittamiseen kyllästyy.
Tarkoitukseni ei ole väittää, etteikö hyvää kitaramusiikkia enää tehtäisi. Tätä kirjoittaessakin kuuntelen viime marraskuussa julkaistua Cate Le Bonin sympaattista Mug Museumia. Myös meillä Suomessa tehdään hienoja juttuja ja Hopeajärven kaltaiset uudet yhtyeet auttavat uskomaan tulevaan. Ajan henki on kuitenkin muualla. Siitä kielii jo monien rock-bändien siirtyminen koneellisempaan tuotantoon, viimeaikoina vaikutteita on haettu jopa räpistä ja R'n'B:sta.
Mitä siis seuraavaksi? Mikä tulee olemaan uusi vallitseva trendi vuonna 2014 tai 2015? Mitään täysin uutta ei tietenkään tulla keksimään, mutta mikä vuosikymmen tai alagenre nousee seuraavaksi hetkelliseksi suunnannäyttäjäksi ja referenssiksi? Pelonsekaisin tuntein odottelen D'n'B:n ja raven paluuta. Suomessa Shine 2009/Cup on jo onnistuneesti leikkinyt teemalla, mutta viimeistään Burialin uusi Rival Dealer EP teki kelasta astetta konkreettisemman. Räppipuolella käydäänkin jo vahvaa ysärirevivalia.
Oli seuraava uusi muotisuuntaus mikä tahansa, elämme mielenkiintoista vaihetta. Läppärimuusikoiden ja makuuhuonetuottajien aikana myös
mainstream popissa tapahtuu loistavia juttuja. Vai voiko joku väittää etteikö vaikka Beyoncén tuore Yonce olisi ihan saatanan kova biisi? Ei olekaan sattumaa, että suuri osa uusista lahjakkaista tuottajista on paljon velkaa Yoncen tuottaneelle Timbalandille. Tässä kiteytyykin yksi tämän hetken ilahduttavimmista ilmiöstä: valtavirta ja underground ruokkivat ja peilaavat onnistuneesti toisiaan. Näin kaikki voittavat.
HENRI PULKKINEN
Kirjoittaja on helsinkiläinen rap-artisti ja DJ.
Kommentit (0)