Sensuuria? Sensuuria!
Musiikkivideoiden merkitys audiovisuaalisen ilmaisun kokeiluareenana liittyy teknisten innovaatioiden ohella myös sisällöllisiin ratkaisuihin. Jälkimmäisiä ajatellen huomiota on kiinnitetty erityisesti seksuaaliseen ja väkivaltaiseen kuvastoon videoissa. Vastakkain näissä kiistoissa on yhtäältä huoli yleisestä ja erityisesti lasten moraalikasvatuksesta sekä toisaalta kysymykset ilmaisunvapaudesta ja sensuurista.
Seksuaalisen kuvaston osalta omanlaisenaan edelläkävijänä voi pitää Madonnaa, joka viimeistään Erotica-videollaan (1992) koetteli musiikkivideoilmaisun ja pornografian rajoja.
Ohj. Fabien Baron
Roxette-videoilla itsensä läpi lyönyt ja myöhemmin Madonnankin luotto-ohjaajaksi noussut Jonas Åkerlund on myös käsitellyt samaa tematiikkaa eikä ole jäänyt vain koettelemaan rajoja: Metallican Turn The Page (1998) kuvaa yökerhotanssijana ja prostituoituna toimivan yksinhuoltajaäidin päivää ja Rammsteinin Pussy (2009) sisältää peittelemätöntä pornoa.
Väkivaltakuvasto on osaltaan ollut toistuva puheenaihe varsinkin metallimusiikin eri suuntauksiin liittyen. Esimerkiksi Slipknotin video Spit It Out (1999) joutui pannaan MTV:lla – huolimatta siitä, että väkivaltainen sisältö mukailee jokseenkin hirtehisesti Hohto-kauhuelokuvaklassikkoa. Huumori on näissä yhteyksissä kuitenkin monitulkintaista eikä välttämättä sovellu mahdollisimman laajan musiikkivideoyleisön tavoitteluun.
Ohj. Thomas Mignone
Seksin ja väkivallan ohella keskustelua on käyty myös uskonnollisin ja rasismiin liittyvin perustein. Esimerkiksi Soundgardenin videota Jesus Christ Pose (1991) ei ole nähty MTV-kanavalla.
Ohj. Eric Zimmerman
Erikoislaatuinen tapaus musiikkivideosensuurin historiassa on lisäksi Michael Jacksonin kaksi They Don't Care About Us -videota (1996; ohj. Spike Lee), joista toinen sijoittuu Rio de Janeiron slummeihin ja toinen yhdysvaltalaiseen vankilaan.
Edellisen kuvaukset ja julkaisu pyrittiin estämään Brasilian viranomaisten toimesta, koska sitä pidettiin haitallisena maan turismielinkeinolle. Jälkimmäinen puolestaan sisältää aitoa kuvamateriaalia erilaisista ihmisoikeusrikkomuksista. Kappaleen sanoitus sisältää lisäksi juutalaisia halventavia termejä, minkä takia Jackson joutui antisemitistisyytösten kohteeksi – vaikka omien sanojensa mukaan hän pyrki tuomaan esiin erilaisia ennakkoluuloisuuden ja rasismin muotoja.
Myös New Yorkin World Trade Centeriin kohdistuneilla terrori-iskuilla syyskuussa 2001 oli oma vaikutuksensa musiikkivideoiden sisältöön ja jakeluun. Esimerkiksi Feeder-yhtyeen Piece By Piece -kappaletta varten tehty animaatiovideo korvattiin WTC-kuvaston takia kolme vuotta aiemmin julkaistun Suffocate-videon visuaalisella sisällöllä.
Ohj. Vincent Raj, David Vickery & Soichi Matsumoto
Ohj. Mark Nunneley
2000-luvulla kysymykset musiikkivideoiden ja ilmaisunvapauden suhteesta ovat liittyneet lisäksi siihen, että videoista on tullut vähitellen osa yhä nuorempien lasten arkea. Oma osoituksensa tästä on Kids Top 20 -listaohjelma, jota esitettiin Suomessa 2005–2006 ja joka edelleen pyörii Alankomaissa ja Belgiassa.
Koska kysymys on maailmanlaajuisesta ilmaisumuodosta, unohtaa ei sovi länsimaisen englanninkielisen valtavirran ulkopuolista tuotantoakaan. Tällöin esiin nousee tuota pikaa musiikin ja islamin välinen suhde. Muslimi-hip-hop on jo osaltaan osoittanut suhteen monipuolisuuden ja tulkinnanvaraisuuden, mutta lisää ulottuvuuksia voi halutessaan avata vaikkapa indonesialaisen popin avulla ja asettaa Mos Defin rinnalle Fatih Acapella -kokoonpanon.
Musiikkivideot kytkeytyvät monin tavoin laajempiin kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin muutoksiin ja sikäli ne omana ilmaisumuotonaan muuttuvat itsekin jatkuvasti. Jos kohta niiden kulta-aika on mennyt ja ne etsivät uusia jakelukanavia, väitteet niiden hiipumisesta ovat vahvasti liioiteltuja. Ehkäpä tässä siis vain odotellaankin platina- ja timantti-aikoja.
Kirjallisuutta musiikkivideoihin liittyen:
Alanen, Antti: Sähköiset unet. VAPK, 1992.
Banks, Jack: Monopoly Television. Westview, 1996.
Beebe, Roger & Middleton, Jason (toim.): Medium Cool. Duke University Press, 2007.
Frith, Simon ym. (toim.): Sound and Vision. Routledge, 1993.
Goodwin, Andrew: Dancing in the Distraction Factory. Routledge, 1992.
Kaplan, E. Ann: Rocking Around the Clock. Methuen, 1987.
Lewis, Lisa A.: Gender Politics and MTV. Temple University Press, 1990.
McDonald, Paul: "Feeling and Fun" teoksessa Sexing the Groove (toim. Sheila Whiteley). Routledge, 1999.
Mundy, John: Popular Music on Screen. Manchester University Press, 1999.
Railton, Diane & Watson, Paul: Music Video and the Politics of Representation. Edinburgh University Press, 2011.
Vernallis, Carol: Experiencing Music Video. Columbia University Press, 2004.
Antti-Ville KärjäAntti-Ville Kärjä toimii erikoissuunnittelijana Nuorisotutkimusseurassa ja on populaarimusiikin tutkimuksen dosentti Helsingin yliopistossa. Hänen väitöskirjatutkimuksensa käsitteli populaarimusiikkia suomalaisissa 1950- ja 1960-luvun vaihteen elokuvissa ja hän on julkaissut useita artikkeleita musiikkivideoihin liittyen. Hän on myös International Association for the Study of Popular Music -järjestön pohjoismaisen haaran hallituksen jäsen (pj. 2008–2013).
Kommentit (0)