Coco Robicheaux ja voodoo
Tremen kakkosjaksossa voodoo-bluesmies Coco Robicheaux uhraa kanan paikallisradio WWOZ-FM:n suorassa lähetyksessä. Niinpä niin, mitä olisikaan New Orleans ilman voodoota – yhtä sen turistivetonauloista?
Voodoorituaalit voivat vaikuttaa pelottavilta, mutta niissä pyritään edistämään hyvinvointia
Länsiafrikkalainen voodoo-uskonto elää vahvana Louisianassa, jossa sen keskus on New Orleans. Voodoon esimuotoja on harjoitettu ja harjoitetaan edelleen henkiolentojen ja sairauksien karkottamiseksi ennen kaikkea Länsi-Afrikassa. Sokerinviljelijöiden mukana uuteen maailmaan 1600-luvulla kuljetettujen afrikkalaisorjien keskuudessa länsiafrikkalaiset uskomukset ja katolinen kristinusko sulautuivat synkretistiseksi voodoo-uskonnoksi. Nykyiset voodoomuodot ovat pitkälti yhdistelmiä uusista uskonnoista ja vanhasta kansanperinteestä.
Marie Laveau oli New Orleansin voodookuningatar. Pisteet myös kertojan äänelle!
Hyvällä supliikilla varustettu turistiopas Marie Laveaun haudalla
Vuonna 2011 64-vuotiaana kuollut Coco Robicheaux (oikealta nimeltään Curtis Arceneaux) oli värikäs hahmo. Kotiuduttuaan Vietnamin sodasta hän joutui 1970-luvulla identiteettivarkauden kohteeksi kadotettuaan henkilöllisyystodistuksensa. Robicheauxin nimissä tehtiin useita rikoksia, jotka mies joutui syyttömänä sovittamaan vankeustuomioilla. Hän eli tuohon aikaan lentojätkänä, kiertelevänä maataloustyöläisenä ja muusikkona.
Robicheauxin tuotannon parhaimmistoa
Vuonna 1994 julkaistun debyyttilevynsä Spiritland jälkeen tämä kulttihahmo nousi laajempaan arvostukseen ja julkaisi kuolemaansa saakka säännöllisesti albumeita. Hänet tunnettiin myös taidemaalarina ja kuvanveistäjänä. Robicheaux oli erittäin positiivinen ja rakastettu hahmo NOLAn voodooskenessä. Kun Coco kuoli, hänen kunniakseen järjestettiin second line.
Coco Robicheaux kuoli 2011
Taiteilijanimensä Robicheaux otti voodoo-tarustosta. Hän omaksui uskonnon “verenperintönä” iso-isoäidiltään joka oli “gris-gris lady”, eli voodoo-parantaja.
Coco Robicheaux kertoo varttumisestaan iso-isoäitinsä hoteissa
Allen Toussaint, Elvis Costello ja Piety Street Studios
Jaksossa nähdään myös Elvis Costello ja Allen Toussaint levytyspuuhissa. Kyseessä on rekonstruktio heidän yhteislevynsä River in Reverse raidan Tears, Tears And More Tears äänityksestä. Puhallinsektio on Crescent City Horns pasunistinaan Big Sam Williams.
Allen Toussaint on yksi New Orleansin nykypäivän merkittävimmistä musiikkivaikuttajista – tuottaja, säveltäjä, orkesterinjohtaja, artisti ja pianisti. Hänen lukemattomiin menestyssävellyksiinsä kuuluvat mm. Southern Nights, Lady Marmalade, Working in the Coalmine, Ride Your Pony ja Fortune Teller. Toussaint esiintyi viimeksi kesällä 2011 Helsingin juhlaviikoilla ja hän on vieraillut myös Pori Jazz –tapahtumassa 1990-luvulla. New Orleans on paitsi rytmiikan ja puhallinsoittimien, myös pianistien kaupunki. Allen Toussaint on Dr. Johnin tavoin New Orleansin kuuluisan ”pianoprofessorin” Roy Byrdin alias Professor Longhairin oppilas.
Professor Longhairin soitto sai otteen Toussaintista pikkupoikana ja jätti elämänmittaiset jäljet
Biitti pitää tuntea
Costellon ja Toussaintin levytyssessiokohtaus on kuvattu NO:n maineikkaassa Piety Street -studiossa, jossa maailman huiput käyvät hakemassa tekemässä levyjään saadakseen teokseensa sitä kuuluisaa ”jotakin muuta”.
Kiitos tarkennuksesta!
"Toussaint esiintyi viimeksi kesällä 2011 Helsingin juhlaviikoilla ja hän on vieraillut myös Pori Jazz –tapahtumassa 1990-luvulla. " -Pitää paikkansa mutta Toussaint esiintyi bändinsä ja jutussa mainitun Elvis Costellon kanssa Porissa 2007 mukanaan mainitut The Crescent City Horns. Keikalla oli keskeisessä roolissa edellisvuotisen yhteislevyn River in Reversen materiaali, jonka yhden raidan levyttämistä rekonstruoidaan juuri tässä Tremen toisessa jaksossa.