Areena-sisältöä ladataan..
Jos soitin ei lataudu, voit katsoa klipin myös Areenassa
Areena-sisällön näkyminen vaatii Javascriptin päälläolon sekä Flash-liitännäisen
Tremen kolmannen tuotantokauden avausjaksossa Antoine Batiste saapuu (tyylilleen uskollisesti taksilla) pari viikkoa aiemmin kuolleen tuubistin Kerwin Jamesin spontaaniin muistoparaatiin eli second lineen. Tremen muusikoiden ikiaikaista perinnettä noudattavaa kokoontumista johtaa Glen David Andrews ja hänen rumpaliveljensä Derrick Tabb. Bändi veivaa gospelklassikkoa I’ll Fly Away:
Poliisi saapuu hajottamaan paraatin. Ikävä tapaus on ennenkuulumaton ja muusikoiden protestimyrskyn joukossa keskisormea kytille näyttävä Batiste viedään putkaan.
Kohtaus perustuu tositapahtumaan.
Vuonna 2007 veljekset Glen David Andrews ja Derrick Tabb kuskattiin pois käsiraudoissa Kerwin Jamesin muistoparaatista. Poliisipartio oli hälytetty paikalle tuntemattomaksi jääneen Treme-asukin valituksen perusteella.
Tapaus herätti runsaasti polemiikkia ja vastalauseita yhteisön taholta. Saamansa stressiperäisen sydänkohtauksen myöhempiin komplikaatioihin kuollutta, laajalti rakastettua Kerwin Jamesia (1972 – 2007) pidettiin yleisesti yhtenä Hurrikaani Katrinan uhreista.
Välikohtausta on spekuloitu kaupunginosan äveriäiden uusasuttajien laajemmaksi hyökkäykseksi Tremen kulttuurihistoriaa vastaan ja poliisia syytettiin ylireagoinnista ja suhteettomasta voimankäytöstä.
Avausosan nimi Knock With, Me Rock With Me tulee Glen David Andrewsin ja Lil’ Rascals Brass Bandin jaksossa esittämästä samannimisestä kappaleesta.
Lil’ Rascals Brass Band on yksi New Orleansin liikkuvan puhallinorkesteriperinteen nuoremman polven kärkinimistä.
Pasunisti ja laulaja Glen David Andrews on samaa muusikkosukua kuin maailmankuulut serkkunsa, veljekset Troy “Trombone Shorty” Andrews ja James Andrews. Mies kirjaimellisesti syntyi muusikoksi. Kun Glen Davidin äiti Dana Acker oli viimeisillään, piipahti kylään legendaarinen muusikko Anthony “Tuba Fats” Lacen.
Tuba Fats suuntasi sousafoninsa viimeisillään olevan mamman vatsaan ja töräytti parit matalafrekvenssit. Tämä käynnisti synnytyksen ja Glen David Andrews syntyi seuraavana päivänä.
Myöhemmässä kohtauksessa posesta päässyt ja pottuuntunut Batiste nähdään keikalla Seal’s Class Act -klubissa jossa Glen David Andrews ja The Lil’ Rascals Brass Band esittävät kappaletta Who Dat Called Da Police?
Bändi soittaa Kerwin Jamesin muistotilaisuudessa hymniä Just a Little While to Stay Here:
Brass band -perinteestä ja second linestä lisää täällä.
Eläköön rupusakki!
Bywaterin alueella sijaitsevan Satsuma Cafén terassikohtauksessa Sofia Bernetten ihastus Scottie Swears esittää Hurray for the Riff Raff -yhtyeen kanssa kappaleen Here It Comes:
Hurray for the Riff Raff on yksi New Orleansin tarkimmin varjelluista salaisuuksista. Old time - ja folkmusiikkia esittävän ryhmän liideri on laulajatar-lauluntekijä Alynda Lee Segarra, joka tässä pohdiskelee rooliaan tradition pitkässä jatkumossa:
17-vuotiaana kotoaan New Yorkin Bronxista karannut Segarra liittyi The Dead Man Street Orchestraan, jäniksenä eli “hobona” tavarajunissa pitkin ja poikin USA:ta matkustavaan kiertolaisbändiin. The Dead Man Street Orchestra esiintyy Time Magazinen näyttävässä valokuvaesseessä täällä.
New Orleansiin päätynyt Segarra perusti vuonna 2007 Hurray for the Riff Raffin, ameebamaisesti duosta kvintettiin muotoaan muuttelevan perinneryhmän.
Hurray for the Riff Raff Look Out Mama -kiekkonsa julkkarikeikalla Louisiana Music Factoryssa 2012.
Aiemmin neljä albumia julkaisseen Hurray for the Riff Raffin viimeisin julkaisu on kesällä 2013 ilmestynyt cover-kiekko My Dearest Darkest Neighbor. Tässä bändi keikalla Newportissa:
Hörhö-Davisin ohjatut musiikkikierrokset
Tiskijukka-yleissäätäjä Davis McAlary iskee jälleen. Aluksi hänen luonaan visiteeraa New Orleansin R&B-legenda Clarence “Frogman” Henry, jonka Ain’t Got No Home oli iso hitti vuonna 1956.
Kaksikko treenaa kappaletta Hurricane, jonka levytti McAlaryn oikean elämän roolimalli Davis Rogan vuoden 2005 CD:llään “The Once and Future DJ”.
Davis soittaa WWOZ-radioaseman päivätuurauskeikallaan Benny Spellmanin klassikon Lipstick Traces. Tämän(kin) absoluuttisen NO-klassikon sävelsi ja tuotti Allen Toussaint salanimellä Naomi Neville.
McAlaryn luotsaama ohjattu musiikkiperinnekierros starttaa Rampart- ja Dumaine -katujen kulmauksen pesulasta, jonka tilalla (osoitteessa 840 N. Rampart) sijaitsi aikanaan J&M Music Shop ja sen takahuoneessa Cosimo Matassan tarunhohtoinen studio. Ahtaissa tiloissa äänitettiin valtava määrä 1950- ja 60-lukujen rock’n’rollin merkittävintä historiaa. Roy Brown, Fats Domino, Little Richard ja Ray Charles ovat vain muutamia Cosimon studiossa unohtumattomia raitoja tallentaneita suuruuksia.
Pesulana toimivan tilan sisäänkäynnin katukivessä lukee edelleen J&M Music Shop.
Matti Laipion erinomaisen “New Orleans oli musiikin sulatusuuni” radio-ohjelmasarjan NO:n rhythm & bluesia ja rock’n’rollia käsittelevä osa. Haastattelussa mm. Cosimo Matassa ja Allen Toussaint. Ohjelma on kuunneltavissa Ylen Elävästä arkistosta.
Cosimo Matassa ja J&M:n muusikoiden vakiokaartiin kuulunut rumpali Earl Palmer muistelevat studiota.
Jakson lopputekstien alla soivan kappaleen Letters from Rome esittää laulun kirjoittanut Anders Osborne.
Esa Kuloniemen muut Treme-artikkelit löydät tämä sivun oikeasta laidasta.
Kommentit (0)