Elämä parrasvaloissa - kukoista ja kadehdi naamakirjassa

Joka kolmas kävijä tuntee itsensä tyytymättömämmäksi elämään surffailtuaan hetkisen Facebookissa, väittää tuore saksalaistutkimus.

Facebook on onnen linnake, jossa ollaan suosittuja ja menestyviä, näytetään hyvältä ja eletään lujaa. Naamakirja on todellisuuden toinen ulottuvuus, jossa kaikilla menee aina lujaa. Kuusi kolmekymppistä valottaa, mitä Facebook saa tuntemaan.

Uutisvuotoja yksityiselämästä

Avoimuudessa ja tunteiden näyttämisessä noudatetaan Facebookissa kahta koulukuntaa: toiset kertovat paljon, toiset jakavat vain vähän omasta elämästään. Hanna, 36, kuuluu ensimmäiseen ryhmään, ja kaikki päivitykset näkyvät kaikille.

– Henkilökohtaisesta elämästäni jaan asioita hyvin avoimesti - niin kuin teen oikeassakin elämässä. Ainoa asia, jota en jaa on seksielämäni. En myöskään koskaan kerro, että olen taas lopettanut tupakoinnin. Kuolisin häpeästä, kun retkahdan kuitenkin viikon tauon jälkeen uudestaan, sanoo Hanna.

– Kaikesta muusta; työstäni, omituisesta fuusioperheestäni, tyttäristäni, parisuhteestani, äitiyden ihanuudesta ja siitä, miten vaikeata se välillä on, kerron avoimesti.

Villen, 31, Facebook-minä on itsekriittinen, ja hän vahtii imagoaan verkossa tarkasti.

– Sofistikoitunut mutta hauska. Se on ehkä se rooli, jota vedän. Vaikka ei se nyt niin kaukana omasta itsestäni ole, Ville muotoilee.

Fb:n uutisvirta päivittyy Villen verkkokalvoille parin tunnin välein, mutta turhan henkilökohtaiset päivitykset tai törkeydet eivät sytytä.

– Joitain puolituttuja törkyturpia olen siivonnut matkan varrella kavereistani pois. En välttele päivityksiä, joissa lukee jotain rivoa, mutta arvostan enemmän älykästä kommentointia. Jos teen päivityksen, yritän tehdä sen niin, että se olisi nokkelalla tavalla hauska ja siitä saisi muutkin edes jotain irti, Ville määrittelee Fb-olemisensa ydintä.

Menestyminen on mediaseksikästä

Tuomasta, 34, vaivaa se, että syvät, kielteiset tunteet kuten suru ovat henkilökohtaisissa päivityksissä vältettyjä aiheita.

– Välillä olisi hyvä muistaa, että on olemassa muitakin kuin onnistumistarinoita. Fb:ssä eivät vihaiset, negatiiviset tai masentuneet päivitykset kuitenkaan tykkäyksiä kerää. Johtuuko se siitä, että muissa potuttaa se sama, mikä itsessäkin potuttaa?

Epäonnistumisten jakaminen tekisi Facebookista aidomman paikan, mutta vastavirtaan ei jaksa uida yksin: Tuomaskaan ei kerro verkossa vastoinkäymisistään.

Facebookissa on täysin mahdollista rakentaa itsestään kuva, johon mahtuvat mukaan vain voitonhetket. Tarunhohtoinen elämä muokattuine totuuksineen lähimpiä ystäviä lukuun ottamatta menee täysillä läpi.

– Jotain on pahasti vialla, jos ihmisen täytyy kerätä itsetuntonsa rippeitä näyttäytymällä mielenkiintoisena Facebookissa. Tunnen ihmisiä, joiden profiili antaa kuvan todella tasapainoisesta, rikkaasta elämästä ja kiinnostavasta ihmisestä, mutta oikeasti he ovat aivan rikki ja sekaisin itsensä kanssa, miettii Maria, 31.

Tykkäähän musta kaikki?

Facebook-imagon luomiselta ei voi välttyä. Omaa kuvaansa voi kehittää tarkoituksella tai tarkoituksetta, mutta jokainen valittu tai valitsematta jätetty sana ja kuva arkistoituu talteen.

– Kun on kirjoittanut jotakin nokkelaa, käy myös vähän väliä katsomassa kuka sitä on kommentoinut. Jos kukaan ei ole tykännyt päivityksestäni, mietin, että ”onks tää niin huono juttu?”, ja saatan jopa poistaa sen, 27-vuotias Minna kertoo.

Villen päivä ei mene huomiotta jäämisestä pilalle, mutta suosio hivelee itsetuntoa.

– Ihminen on aina vähän narsisti, ja kyllä se tuntuu hyvältä, jos on onnistunut antamaan uusia ajatuksia tai sanomaan jotakin nasevasti. Pitää kuitenkin osata suhteuttaa asiat. Itse olen parhaimmillani saanut 80 tykkäystä, ja noin 300 kaverista se on paljon.

Kateutta ja kiinnostusta

Yli kolmekymppiset vertailevat Facebookissa etenkin parisuhteitaan ja kadehtivat verkkoon ladattuja matkakuvia. Naisilla eniten ahdistusta aiheuttavat muiden naisten hyvännäköiset kuvat.

– Parisuhdekuvioita saatan vertailla, jos suhailen itse sinkkuna. Tai sitä, jos toisilla on rahaa ja aikaa käydä matkoilla. Välillä olen kateellinen, mutta yleensä päivitykset, joiden rivien välistä puskee liika retostelu tai ”minäminäminä”, aiheuttavat vain hylkimisreaktion, Ville kertoo.

– Fb ei saa minua tuntemaan itseäni luuseriksi, mutta ymmärrän senkin tuntee. Se voi tulla kun näkee kuinka joku käy matkoilla ja toinen näyttää ihan supermallilta, Minna listaa.

Tyylillä toteutetut matkapäivitykset ja -kuvat keräävät toisaalta myös eniten tykkäyksiä.

– Se on sellaista "Voi vitsi, mäkin haluaisin!" -kateutta. Tykkään katsella kavereiden matkakuvia etenkin eksoottisista paikoista, joissa en ole itse käynyt, Minna kertoo.

Imelät pusipusi-päivittelijät ja parisuhteellaan rehvastelijat ärsyttävät kaikkia. Monilla palavasti rakkauttaan vannovilla uskotaan olevan kotona ongelmia.

– Tyypit ovat juuri niitä, jotka eroavat kymmenen kertaa vuodessa, Minna selvittää.

Eniten turhauttavat jokaisen arkipäiväisen askareensa päivittäjät. Avainasia päivityksissä ei ole se, mistä kirjoitetaan vaan se, miten kirjoitetaan.

– En jaksa lukea, jos joku päivittää minkä väriset sukat on jalassa. Toisaalta jotkut osaavat kirjoittaa niin hyvin, että ne vaaleanpunaiset sukatkin voivat olla mielenkiintoiset, 33-vuotias Marjo pohtii.

Elämä näyttämöllä

Kolmekymppinen Maria on pienen lapsen äiti, jolla kuluu naamakirjassa omien sanojensa mukaan aivan liikaa aikaa. Profiilisivulle kuitenkin päivittyy vain silloin tällöin ajatus päivän varrelta tai kuva lapsesta.

– Elämässäni tapahtuu hurjasti mielenkiintoisia juttuja ja duuniasioissa tulee onnistumisia, mutta raportoin näistä noin kaksi prosenttia, sillä olen kyseenalaistanut tarpeen esitellä elämääni. Miksi täytyisi koko ajan toitottaa, mitä kaikkea teen tai missä olen?

Maria osuu Fb-kateuden ytimeen: osa ihmisistä elää enemmän verkon parrasvaloissa kuin omassa elämässään. 

– On säälittävää, etteivät ihmiset elä enää elämäänsä elämää varten, vaan "näyttämöä" varten. Tämän takia Fb on niin turhauttava ja välillä tekisi mieli lopettaa koko facebookkailu sen vuoksi.

Niin kauan kuin Facebook on vain mukava lisä elämässä, ei todellisuuden jatke, kaikki on hyvin - onko näin?