Kansalaisopistosta Huippuvuorille testaamaan omaa kanttia

"Tähtäimessä Huippuvuoret, 48 oppituntia: Kurssilla valmistaudutaan henkisesti ja fyysisesti retkeen Huippuvuorille heinä-elokuussa 2012. Sisältää mm. ensiapu- ja pelastautumiskoulutuksen sekä tarvittavan ampuma-asekoulutuksen."

Hyvinkään kansalaisopiston ilmoitus hämmästyttää: Huippuvuoret - vuorikiipeilyä vai mitä? Miksi pitää osata ampua? Kansalaisopisto - miten ne nyt tällaista?

- Etsin sisävesilaivurikurssia, mutta sitä ei ollut. Tämä kuulosti aika extremeltä, mutta tärkein motiivini on tehdä jotain kivaa ja jännää avopuolisoni Niinan kanssa, sanoo hämeenlinnalainen Sami Mikola, 39.

Avopuolisolle Niina Juurelle, 40, kurssi tuli ”aivan puskista”.

- En ihan heti ajatellut, että menenpä kansalaisopiston kurssille, jossa nukutaan marraskuussa teltassa, käydään ampumassa, kellutaan jäisessä vedessä - ja mennään sitten keskellä kesää syyssäähän lähelle pohjoisnapaa, kävellään siellä jalat rakoille ja pelätään jääkarhuja... Niina selittää.

- Olin harkinnut rivitanssia, mutta tämä nyt voitti, hymyilee Niina, mutta vakavoituu pian.

Niinan reissumotiiveihin liittyy hänen vakava sairastumisensa vaikeaan rintasyöpään keväällä 2011. Hoitovaihe oli erittäin raskas sekä henkisesti että fyysisesti, ja sairauden kanssa elämään opetteleminen jatkuu.

- Kurssia valitessani oli takaraivossani ajatus siitä, että jos sairaus tulee joskus rajoittamaan seikkailunhaluani, niin onneksi se ei vielä nyt tee sitä. Koetan kerätä mahdollisimman paljon uusia kokemuksia ja nähdä kaiken mahdollisen. Sairauteni kanssa kun ei koskaan voi olla varma tulevaisuudesta tai sen pituudesta. En halua jäädä mistään kivasta paitsi, Niina miettii.

- Pääsääntöisesti ajattelen, ettei koskaan ole liian vanha kokemaan jotain uutta ja tämä olisi nyt sitten jotain ihan muuta. Olen elämäni aikana matkustellut paljon ja aina yrittänyt etsiä mielenkiintoisia matkakohteita ja ollut aina seikkailuun valmis, Niina jatkaa.

Huippuvuorille testaamaan omaa itseään

Huippuvuori-kurssilaiset opiskelevat syksyn ja talven ajan taitoja, joita voi tarvita ensi kesän matkalla. Reissussa yövytään teltoissa jääkarhujen asuinalueilla, laitetaan ruoat ulkotulilla ja vaelletaan pitkiä päivätaipaleita.

Sami Mikola ottaa matkasta omanalaisiaan paineita.

- Matka tulee olemaan hyvin erilainen lomamatka. Olosuhteet ovat vaikeat, ja omakin jaksaminen voi olla työn takana. Lisäksi retkiryhmä on naisvaltainen, joten ainakin omassa mielessäni miehille tulee hieman lisävastuuta - vaikka osa naisista on hyvin kokeneita vaeltajia, Sami sanoo.

Samille reissu Huippuvuorille on myös jonkinasteinen parisuhteen testi.

- Oman rakkaan kanssa yli viikko vaikeissa olosuhteissa telttamajoituksessa paljastaa varmaankin viimeistään, miten yhteiselo tulee sujumaan.

Entä se ampuma-asekoulutus?

- Lisämausteensa retkeen tuovat jääkarhut, ja ne ovat aivan todellinen vaaratekijä. Asetamme karhuvartiot ja aseiden käsittely harjoitellaan, Sami kertoo.

Hyvinkään kurssille oli tulijoita paljon enemmän kuin voitiin ottaa vastaan. Onko tämä extremen taso juuri sopiva - porukassa kaikki on hauskempaa eikä ihan niin hurjaa kuin yksin tai kaksin?

Ote Niinan päiväkirjasta:

"7.10.2011 Lohjalla. Pelastautumisharjoituksia Meriturvassa. Kuulostaako hyvältä? Wau, mikä kokemus. Kaikkien, jotka koskaan milloinkaan matkustavat laivalla Ruotsiin tai Tallinnaan, pitäisi käydä kokeilemassa miltä tuntuu olla ”merihädässä”. Ensin kuivaharjoittelua ja sitten tositoimiin. Kangasputkea pitkin liuku pelastuslautalle. Tämä näytti aluksi tosi pahalta, oltiin aika korkealla ja sitten pitäisi rohkeasti mennä kankaiseen putkeen ja vielä jarruttaa siellä. Ei ihan mun juttu… onneksi ei ole tarvinnut kokeilla tuota oikeassa hädässä. Toinen kerta menikin jo paljon helpommin, eikä se loppujen lopuksi niin kamalaa ollutkaan. Pelastuslautalta siirryttiin pienemmälle lautalle. Ohjaajat käski meloa rantaan, helppo homma. Ehkä olisi voinut ollakin helppoa, ilman sitä metrin aallokkoa, tuulikonetta ja sadettajaa josta tuli kovemmin vettä kun kotipihan painepesurista. Aallokosta selviydyttyä piti hypätä lautalta veteen. No, sehän ei tietenkään ollut ihan kylpytynnyriveden lämpötilassa. Siispä harjoiteltiin lämpimänä pysymistä ja kelluttiin siellä sitten yksin ja yhdessä. Oli aika yllätys, kuinka viileäkin vesi tuntuu lämpimältä kun on tarpeeksi porukkaa ympärillä. Kyllä yhteishenki taas kasvoi kun alkoi viluttaa…

Yhteishenkeä kyllä tarvittiinkin, kun piti kavuta takaisin pelastuslauttaan. Ei sinne niin vain päässytkään. Kädet on vieläkin mustelmilla nostoavusta... Täytyy myöntää, että ilman kahta raavasta naista en olisi lauttaan päässyt. Yritystä kyllä riitti mutta kun vastassa on aallokko, myrskytuuli ja vaakasuora sade ei se olekaan niin helppoa. Toiset selän takana odottamassa vuoroaan. Jos tähän lisäisi vielä oikean paniikin, niin miten olisikaan mahtanut käydä. Kiitos vain porukkamme naisenergialle, pääsimme kaikki turvallisesti takaisin lautalle.

Lautalla olo ei ollut mitenkään mukavaa. Pohjalla vettä ihan riittävästi ja porukkaa vierivieressä. Lämmityslaitteet oli ilmeisesti unohtunut asentaa, kun vilu alkoi tulla yhdelle jos toisellekin. Tässä vaiheessa ei vielä tiedetty että pahin oli edessä.

Yksitellen hypättiin lautalta takaisin veteen. Tässä vaiheessa valot oli jo sammutettu. Sen lisäksi siis, että oli myrskytuuli, rankkasade ja metrin aallot oli myös pimeää. Helikopterin meteli pauhasi korvissa ja oli vain yritettävä uida nostovaijerin luokse. Kaikilta se onneksi onnistui ja meidät nostettiin yksitellen Meriturvan omaan ”helikopteriin”. Kaikilla riitti kerrottavaa omasta pelastautumisesta ja puheensorina olikin lakkaamaton.

Sitten oli vuorossa se kauhulla odotettu ”jäävesi”. Itse olen tottunut saamaan jääveden vain lasissa, joten kokeiltuani varpailla veden pintaa, totesin että terveyteni ei ehkä anna tässä kohden myötä tuolle karmivalle kokemukselle. Vesi oli todella KYLMÄÄ. Osa rohkeimmista oli vedessä jopa kauemmin kuin sovitut 2 minuuttia… huh huh… Taisi sitten kuitenkin olla vain tekniikkalaji…

Onneksi seuraava etappi oli lämmin sauna. Saimme vihdoin riisua märät haalarit ja kengät. Tiedossa oli vielä yöleirin pystytys ja saunalämpimänä kylmässä teltassa yöpyminen."