Hidastakaa, hyvät ihmiset!

Hidasta elämää -sivuston Sanna Wikström hidastaa! Kuva: Noora Sandgren.

Hidasta elämää -nettisivuston motto on: Olet jo perillä. Sivusto puhuu rauhallisemman elämäntahdin puolesta. Ei egon vaatimusten perässä juoksemista. Ja mitä se ego sitten vaatii? Sen tarpeet eivät koskaan tunnu tyydyttyvän. Se haluaa omistaa enemmän, menestyä, onnistua, saavuttaa, kurkotella, pinnistellä, saada saada saada. Sivuston ydinviesti lukijoilleen on: entä jos kaikki mitä tarvitset, onkin jo sinussa itsessäsi? Jos kääntyisitkin katsomaan itseäsi ja kysymään, mitä sinulle kuuluu, sen sijaan että juoksisit tavoitteiden perässä. Tavoitteiden, jotka ovat syntyneet siitä, että vertailet itseäsi ja elämääsi muihin.

Mutta on Sanna Wikströmkin juossut niiden tavoitteiden perässä, ja lujaa. Vielä kolme neljä vuotta sitten Sanna paahtoi pitkää päivää mediayhtiössä. Oli hienoa menestyä, mutta hintana oli väsynyt ja uupunut olo. Kun hän iltakahdeksalta kurvasi kotiin, vilkaisu pihan marjapensaisiin suretti. Niin paljon arvokkaita marjoja jäi poimimatta, kun ei vaan jaksanut.

Sitten tuli vauva. Joka valvotti. Koko äitiysloman. Kun Sanna raahautui takaisin töihin, toimitusjohtajalla oli hänelle iloinen uutinen: hän tarjosi ylennystä liiketoiminnan johtajaksi. Raataminen oli kannattanut, palkinto oli edessä. Paitsi ettei Sanna halunnut sitä. Hän ei nähnytkään sitä enää palkintona, vaan vaatimuksena, johon hän ei jaksanut univelkojensa kanssa vastata.

Tajusin, etten olisi selvinnyt hengissä uudesta työstä. Oli pakko sanoa ylennykselle ei. Siinä hetkessä tajusin, että minun on tehtävä ratkaisu, etten sairastuisi, Sanna kertoo.

Ratkaisu yllätti pomon. Sanna lähti koko firmasta.

–Tiesin, että osaan suomen kielen maisterina monenlaisia asioita. Miksi en siis tekisi niitä niin, että voisin pitää langat omissa käsissäni ja päättää itse, mitä teen ja missä tahdissa? Yrittäjyys oli minulle selvä ratkaisu.

Huolettomuuden opettelua

Nyt Sanna saa elantonsa pienistä puroista kirjoittamisen alalta. Hän muun muassa tarjoaa kirjoittamiskoulutusta, kirjoittaa kolumneja ja pitää luentoja hidastamisesta. Töitä hän tekee pääasiassa kotoa käsin.

–Olen rytmittänyt elämäni niin, että minun ei ole pakko tehdä jotain työtehtävää heti ja nyt, vaan voin valita sen tehtävän, mikä kulloinkin tuntuu hyvältä. Minulle riittää, että teen yhden asian päivässä. Olen onnistunut, jos teen sen asian hyvällä fiiliksellä. Ennen piti hammasta purren mennä palaveriin ja tehdä montaa asiaa yhtäaikaa. Olen opetellut huolettomuutta. Jos alkaisin stressata toimeentulosta, siitä ei tulisi loppua. Aina niitä töitä tulee eteen.

Toki taloudellinen puoli oli muutoksessa otettava huomioon.

–Meillä se tarkoitti sitä, että muutimme Helsingin Käpylästä Riihimäelle. Näin saimme asuntolainan pienemmäksi ja kiinteät kulut kuriin. Kuluttamisemme on minimissä. Ostamme lähes kaiken käytettynä ja ompelen itse paljon vaatteita. Omasta pihastamme saamme ruokaa ja talon lämmitys vaihdettiin öljystä maalämpöön. Mies tekee kolme päivää viikosta etätöitä kotona, jolloin aikaa ja rahaa ei mene työmatkoihin, Sanna luettelee.

Riittävästi on tarpeeksi

Sanna uskoo, että koko kolmikymppisten sukupolvi on herännyt miettimään uudenlaista suhtautumista työhön. Omista vanhemmista on nähty, mitä tapahtuu, kun työ ja rahan perässä juokseminen nielaisee koko elämän. Sannan oma yritys ei perustu kasvun tavoittelemiseen, vaan tarkoitus on tehdä vain sen verran töitä, että kiinteät kulut saa maksettua ja että elämässä pysyy mielekäs rytmi. Ei Sanna toki yritä estääkään yrityksensä kasvamista, mutta ensisijaisena arvona on kuitenkin pitää elämisen rytmi rauhallisena ja stressittömänä.

Parasta Sannan mielestä on, että hän saa tehdä nyt työtä oman arvomaailmansa mukaisesti.

–Bisnesmaailmassa mennään ”minä” edellä. Se on raha- ja egokeskeistä elämää. Ei se tee hyvää ihmiselle. Minä olen nähnyt ihmisten arvokkuuden uudessa valossa. Ympärilläni on ihania ihmisiä. Olen oppinut, että jos annan jollekulle jotain, se ei välttämättä tule heti takaisin, mutta jotain kautta varmasti myöhemmin. Hyvä kiertää. Luotan elämään.

Ennen mikään ei koskaan tuntunut tulevan valmiiksi, mutta nyt Sanna osaa nauttia työnsä tuloksista.

–Voin fiilistellä, että olipa antoisa koulutuspäivä. Meihin on iskostettu syvälle ajatus siitä, että pitäisi aina tavoitella jotain. Ei ole ihan helppo pyristellä eroon tuosta sisäisestä vaatimuksesta, mutta pikku hiljaa voi opetella tasapainoilemaan sen ajatuksen kanssa, että voi tehdä muutakin kuin töitä.

Vaikkapa nauttia kiireettömän lounaan tyttären kanssa, kunnostaa vanhaa huonekalua, ommella kirpputorivaatteesta uutta versiota, kuopsutella pihamaata tai tavata ystäviä.

Apua uuvutukseen!

Luovan alan ihmisen on kenties keskimääräistä helpompi työllistää itsensä yrittäjänä ja pitää elämä leppoisana. Mutta entä jos ei voi irrottautua palkkatyöstään, mutta haluaisi silti uutta tasapainoa elämäänsä? Sanna antaa kolme ohjetta:

1. Kun jokin asia stressaa kovasti, mene niin isoon mittakaavaan, että stressinaiheesi alkaa näyttää pieneltä. Kun katsot avaruudesta käsin itseäsi, näytät pieneltä ja stressinaiheesi vielä pienemmältä. Tai jos mietit itseäsi mummona kiikkustuolissa ja katsot sieltä käsin nykyistä elämääsi: muuttuvatko asioiden mittasuhteet?

2. Tee yhtä asiaa kerrallaan ja keskity vain siihen. Luota valintaasi: juuri tämä asia on nyt tärkeintä. Teet työsi nopeammin, kun keskityt.

3. Ala meditoida. Meditointi nimittäin auttaa kyvyssä palauttaa mieli tähän hetkeen. Läsnäolo tässä hetkessä ei ymmärrä stressiä. Ajatukset ovat niitä, jotka aiheuttavat stressiä. Ajatuksista syntyy jokin tarve ja tuo tarve alkaa vaikuttaa olotilaasi. Tämä hetki on elämää, se ei ole tapa saavuttaa jotain tulevaisuudessa. Mennyt ja tuleva eivät ole elämää. Tämän muistaminen helpottaa ”en hallitse, en pysty” –oloa.

Sanna Wikström pitää Hidasta elämää –sivustolla omaa blogia nimeltä Rosala.
Hidasta elämää -sivuston Sanna Wikström hidastaa! Kuva: Noora Sandgren.

Kuvat: Noora Sandgren

kommentit

Rivien välistä oli mahdollista lukea tässäkin vielä yksi oleellinen ja hyvä puoli downshiftaamisessa jonka ajattelin kuitenkin tuoda vielä selvemmin esille, nimittäin ympäristö. Ura-ohjukset nimittäin tuppaavat unohtamaan kaiken konservatiivisuuden kaikessa, mikä lisää myös saastutusta.

Kun työstä tulee rahaa ja vapaa-aikaa on vähän niin sitä pyrkii priorisoimaan tuohon vapaa-aikaan ennemmin kuin muutaman kympin säästämiseen mikä johtaa siihen, että työmatkat ajetaan kaasupohjassa ja rikkimenneitä esineitä ei jaksa työpäivän jälkeen korjata vaan heitetään vanha pois ja ostetaan uusi tilalle. Sitten kun on vähän ylimääräistä niin sitä myös ostetaan kaikki tabletit ja älypuhelimet, koska ne pystyy ostamaan, vaikkei niille olisi edes suurta tarvetta.

Bisnes on vielä oma lukunsa; yritystoiminnassa ei useimmissa tapauksissa tunneta minkäänlaista ympäristöystävällisyyttä, koska se lisäisi kuluja.

>Jänö Su, 2012-05-27 11:17

Tässä kaksi toisiinsa liittyvää asiaa. Toisaalta kenenkään ei kannata tehdä työtä omaa jaksamistaan enempää. Seurauksena on loppuunpalaminen, elämänilon katoaminen ja lopulta työteon loppuminen kokonaan vakavaan fyysiseen tai psyykkiseen sairastumiseen.

Toinen puoli asiasta on se, että yhteiskunnan palvelut ja tulonsiirrot rahoitetaan ahkerien ihmisten maksamilla veroilla. Siksi yhteiskunnan ei tule millään tavalla kannustaa ihmisiä down-shiftaamiseen. Suomessa köyhän paras ystävä on pitkää päivää painava ja korkeaa palkkaa saava ahkera ihminen. Progressiivisen verotuksen takia yli 50 % hänen tuloistaan menee veroina suoraan yhteiskunnan palvelujen ylläpitoon ja tulonsiirtoihin. Jos yritteliäitä ja ahkeria ihmisiä ei ole tarpeeksi, hyvinvointivaltio ei pysy pystyssä.

>Työnteolla rahoitetaan yhteiskunnan palvelut ja tulonsiirot Su, 2012-05-27 13:46

Ihmiselle ja myös yhteiskunnalle olisi järkevintä alkaa hidastaa tämän nykyisen oravanpyörän vauhtia. Ei pidä paikkaansa se, että hidastajat veisivät hyvinvointivaltion perikatoon verotulojen pudotessa. Nykyinen tulosta tavoitteleva elämäntapa ei sovi ihmiselle ja se aiheuttaa monia kuluja meille kaikille veronmaksajille. Mielenterveysongelmat ja niistä johtuvat eläkkeet ovat lisääntyneet viime vuosina, mikä ei ole halpaa lystiä. Yksi suuri syy löytyy tästä hullunmyllystä, johon me kaikki emme sopeudu. Vauhdin hidastaminen vain on se ongelma, se pitäisi tapahtua suuremman joukon toimesta ja tietoisesti. Nyt kun sitä eivät taloususkovaiset hyväksy, yksilöiden ratkaisut ovat henkilökohtaisia ja/tai lähipiiriä helpottavia. Mikä sekin on hyvä asia. Ihmisen hyvinvointi ei lisäänny hyvinvointiyhteiskunnan palveluja maksamalla, siinä täytyy olla tilaa ihmiselle ja hänen ominaislaadulleen. Voisiko tässä olla yksi näkökulma nuortemme pahoivointiin ja ulkopuolelle jättäytymiseen?

>Oravanpyörä Su, 2012-05-27 14:52

ja sun ei tarvitse maksaa sen donshiftaajan työkyvyttömyyseläkettä!säästyy verorahoja kun pystyy pitämään huolta e d e s itsestään

>k Su, 2012-05-27 16:07

"Suomessa köyhän paras ystävä on pitkää päivää painava ja korkeaa palkkaa saava ahkera ihminen."

Höpöhöpö, on ihan turha nostaa näitä hulluja jalustalle. Työnantajien pitäisi hyväksyä se, että yhden ihmisen palkalla saa yhden ihmisen työpanoksen, eikä enempää ole kohtuullista vaatia. Jos työnantaja palkkaisi kaksi ihmistä tekemään kahden ihmisen työt, valtio saisi tuplaten verotuloja ja lisäksi ehkä säästäisi työttömyyskorvauksia sekä kunta työuupumuksesta johtuvia sairaanhoitokuluja. Älkää siis aina osoitelko sormella tavallisia ihmisiä. Kun ihmiset kokevat aivan tavallisen palkkatyön stressaavana ja joutuvat toimimaan jatkuvasti terveytensä äärirajoilla, on aivan ymmärrettävää etteivät he siinä kohtaa kumartele kansantaloutta vaan pelastavat oman nahkansa.

Tavallinen päivätyö on pystyttävä hoitamaan tekemällä töitä 40 tuntia viikossa. Jos tämä ei siis nykyään ole mahdollista, meillähän mitä ilmeisimmin riistetään työtä tekevää kansaa minkä ehditään, eikä porukka edes tajua omaa riistämistään. Niitä arvostellaan, jotka uskaltavat pelastautua ajoissa ja niitä ihaillaan, jotka kuluttavat itsensä loppuun oravanpyörässä. Mielestäni jälkimmäiset ovat yksinkertaisesti tyhmiä ja hyväksikäytettäviä ja ennen kaikkea epälojaaleja toisille palkkatyötä tekeville suostuessaan kohtuuttomiin työmääriin. Heitä minä kritisoisin ennemmin kuin niitä jotka eivät siihen suostu.

>Downshiftaus = normaali työpäivä Su, 2012-05-27 20:21

Kaikki vaan downsihtaamaan ja toimimaan konsulttina downsihtaamisessa, niin kukas ne tuottavat työt sitten tekee? Tuohan ei tuota mitään lisäarvoa yhteiskunnalle. Niinhän se on ja on aina ollut, että rikkaalla on mahdollisuus vähän löysäillä.

>Reiska Ma, 2012-05-28 05:30

Töitä ja rahaa nuorille, se luo tulevaisuuden toivoa ! Työ ja raha on yksi ihmisen perustarve ja se tuo mielekkyyttä elämään. Mielekkyyttä sekin,vaikka pinnallista onkin. Tässä yhteiskunnassa elämän tarkoitus on selitetty sattumaksi(vaikka todisteet ei sitä välttämättä tue), mikä osaltaan vie pohjan kaikelta pois. Ja sen tarkoituksettomuuden tulokset näkyvät .. Osa porukasta on ihan pihalla todellisuudesta... -hexx

>hexx Ma, 2012-05-28 06:52

"Työ ja raha on yksi ihmisen perustarve" raha on vain ihmisen keksimä sopimus vaihdannan välineenä, ei perustarve, ja mielekkyyttä elämässä kannattaa hakea jotstain muusta kuin rahasta. Kaikkea rikkauksia kun ei voi rahalla mitata

>antsa Ma, 2013-09-23 17:27

Kyllä minäkin voin hidastaa...

Sitten kun on tuollainen punainen tupa ja perunamaa, vaimo ja lapsia tulossa - ja on niin paljon varallisuutta, että ei ole enää pakko tehdä töitä saadakseen jokapäiväisen leipänsä. Ovat tuollaiset tuvat varsin kalliita ja elämä yleensäkin, joten tämä päivä on sitten ehkä 30 vuoden päästä - vähän ennen kuin eläkkeelle pääsee.

On aika helppo jarrutella, jos ei ole pakko painaa. Isolle osalle meistä jarruttelu ei vaan ole realismia, kun hengissä pitäisi pysyä. No joo, saahan sitä sossusta rahaa, mutta sinne sitä tulee vain sitä kautta, että joku muu tekee töitä.

Runoja jos kaikki kirjoitellaan niin sitten tulee perikato - ihan oikeasti. Vaivat jää hoitamatta, ruoat kasvattamatta, sähköt seinään tulematta ja lapset opettamatta. Siinäpä sitten pimeässä ja kylmässä downshiftataan ja kuollaan ensimmäiseen kunnon flunssaan, kun lääkärinkään ei pääse. Ei kuulosta kovin hyvältä.

Töitä voi tehdä järkevästi hyvässäkin asemassa heittäytymättä hipiksi, kun osaa vain sanoa "ei".

>Joopa joo Ma, 2012-05-28 17:02

lisää kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.

linkit

uusimmat

Muualla Yle.fi:ssä